JYUnity

Kunnissa on keskitytty edistämään liikkumista lisäämällä ja monipuolistamalla liikuntapaikkatarjontaa. Toimista huolimatta suomalaiset liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän. Tutkimushankkeessa selvisi, mitkä ovat liikkumisen esteitä kaupunkilähiöissä Jyväskylän Huhtasuolla ja Helsingin Kontulassa.

Kuntien liikuntahallinnon keskeinen tehtävä on edistää asukkaiden lihasvoimin liikkumista.

Perinteisesti kuntien liikuntahallinnoissa on keskitytty lisäämään ja monipuolistamaan liikuntapaikkatarjontaa ja poistamaan helposti tunnistettavia käytön taloudellisia, tiedollisia ja fyysisiä esteitä. Saavutettavuutta on edistetty esimerkiksi liikuntapaikkojen hinnoittelulla tai esteettömyyteen ja turvallisuuteen tähtäävillä tilaratkaisuilla.

Nämä näkökulmat ovat olleet huomion keskipisteessä pääsääntöisesti silloin, kun on suunniteltu liikuntapalveluita tai toteutettu liikuntapaikkojen perustamis- tai peruskorjaushankkeita.

Tiheästi asuttuja kaupunkilähiöitä tarkastellessa kuitenkin huomataan, etteivät toimet ole riittäviä kaikkien kansalaisryhmien aktivoimiseksi.

Kelkkapuiston liikuntapaikka skeittiparkkeineen sijaitsee Helsingin Kontulassa.

Kuvitellaan itsemme kaupunkilähiöön Jyväskylän Huhtasuolle tai Helsingin Kontulaan. Molemmissa lähiöissä on paitsi monipuoliset rakennetun ympäristön liikuntamahdollisuudet, myös runsaat ulkoilu- ja viheralueet. Kaupunkilähiöiden alueet tarjoavatkin yleensä hyvät puitteet sekä sisäliikunnalle että suomalaisten suosimille lenkkeilylle ja pyöräilylle – ainakin maantieteellisesti.

Tarjonnasta huolimatta asukkaat harrastavat säännöllistä vapaa-ajan liikuntaa ja ohjattua liikuntaa ainakin Huhtasuolla keskimäärin vähemmän kuin muut kaupungin asukkaat.

Syy ilmiölle löytyy, kun tarkastellaan lähiöasukkaiden raportoimia liikkumisen esteitä: yleisimmät esteet liikkumiselle ovat apea mieliala tai väsymys sekä ajanpuute, ei suinkaan liikuntapaikkojen huono kunto, heikko maantieteellinen saavutettavuus tai liikunnan kustannukset.

Huolestuttavaa on, että mentaaliset esteet, kuten yksinäisyys ja mielenterveyshaasteet, näyttäisivät ainakin tutkimuslähiöissämme kasautuvan tietyille sosioekonomisille ryhmille: vieraskielisille, pienituloisille kotitalouksille, yksinhuoltajille ja työkyvyttömyyseläkkeellä oleville asukkaille.

Tavoitteena laajempi ymmärrys liikuntapalveluiden saavutettavuudesta

Keskustelu väestön liikunnan lisäämisessä kulminoituu usein liikuntapaikkojen laadun parantamiseen sekä liikunnan kustannusten suitsimiseen.

Lähiöesimerkkimme kuitenkin osoittavat, että huomiota tulisi kiinnittää myös siihen, miten liikuntapaikat ovat kaikkien saavutettavissa taidollisesti ja mentaalisesti – siis niin, etteivät esimerkiksi omat (fyysiset tai kognitiiviset) kyvyt, terveys, pelot tai motivaatio estä liikuntapaikan käyttöä.

Maantieteellisesti lähellä sijaitseva, avoin liikuntapaikka voi olla kokemuksellisesti saavuttamaton aikaisempien kokemusten tai vuorovaikutustilanteissa muodostuneiden mielleyhtymien vuoksi. Nämä vuorovaikutuksessa rakentuvat esteet voivat kasaantua esimerkiksi tietyn etnisen taustan edustajille tai erityisessä elämäntilanteessa oleville ihmisille.

Liikkumisen esteitä voidaan madaltaa monin keinoin, kuten tiedottamalla liikkumismahdollisuuksista entistä monikielisemmin, huomioimalla liikkumisen edistäminen laaja-alaisemmin kunnan palveluntuotannossa sekä tiivistämällä kuntien, tutkijoiden ja järjestöjen välistä yhteistyötä.

Kansalaisten ja liikuntapäättäjien lisäksi esimerkiksi alueen sosiaali- ja nuorisotyöntekijöillä, opettajilla sekä paikallisia yritys- ja kolmannen sektorin toimijoilla onkin merkittävä rooli liikkeen lisäämisessä.

Jo olemassa olevien toimijoiden ja paikallisen tiedon tueksi tarvitaan tutkimustietoa liikkumisen esteistä ja motiiveista sekä asiantuntemusta tutkimustiedon käsittelyyn.

Tunnistamalla liikkumisen jaksamiseen ja ajankäyttöön kiinnittyvät esteet voidaan vaikuttaa siihen, että jatkossa keskustelu fyysisen aktiivisuuden vaikuttimista ei kulminoituisi yksinomaan liikkumisympäristöihin ja -olosuhteisiin, vaan pyrkimyksenä olisi tunnistaa, mitä ihmiset ajattelevat liikkumisesta.

Keskeistä on ymmärtää, etteivät hulppeat liikuntafasiliteetit kotioven vieressä vielä yksinään ole tae kenenkään liikkumisesta – liikunnan pitää olla myös kokemuksellisesti mahdollista ja palkitsevaa.

Kirjoittajat Lotta Salmi ja Ilkka Virmasalo työskentelevät tutkijoina Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa Yhdenvertainen liikunnallinen lähiö -projektissa (YLLI), joka keskittyy liikkumisympäristöjen yhdenvertaisen saavutettavuuden tutkimiseen Helsingin Kontulassa ja Jyväskylän Huhtasuolla. Projekti on Jyväskylän yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteinen.