Lasten motoriset taidot ovat heikentyneet viime vuosina. Läntisissä maissa havaittu lasten motoriikan laskutrendi näyttää kulkevan käsi kädessä väestössä yleistyvän inaktiivisuuden, lihavuuden ja näihin liittyvien terveysongelmien kanssa. Etenkin Keski-Euroopassa motorisesti heikkojen lasten osuus on kasvanut, ja nyt jo suurimmalla osalla etelä- ja pohjoisamerikkalaislapsista on heikot tai erittäin heikot motoriset taidot.

Motoristen taitojen oppiminen on yksi lapsuusajan keskeisistä kehitystehtävistä. Riittävät motoriset taidot mahdollistavat osallistumisen ikä- ja kehitystasolle tyypillisiin leikkeihin, kuten juoksuleikkeihin ja pallopeleihin. Yhteiset leikit auttavat kaverisuhteiden syntymisessä ja esimerkiksi kouluun sopeutumisessa.

Suomalaislapset ovat vielä tähän mennessä onnistuneet säästymään merkittävältä motoristen taitojen romahdukselta. Tutkimuksemme, jossa suomalaisten lasten taitotasoa verrattiin belgialaisiin ja portugalilaisiin, osoittaa, että suomalaislasten motoriset taidot ovat 70-luvulla saksalaislapsilla määritettyjen normien tasolla tai sen yläpuolella. Lisäksi 6–10-vuotiaat suomalaislapset näyttävät kehittyvän merkittävästi belgialaisia ja varsinkin portugalilaisia ikätovereitaan paremmin. Vaikka lihavuus on merkittävästi yleisempää erityisesti portugalilaislapsilla, se ei näytä selittävän läheskään kaikkea maiden välisistä taitoeroista.

Suomi pärjää kansainvälisellä tasolla, mutta eroja esiintyy maan sisällä. Liikkumistaidot ovat tasaisen hyvin hallussa, mutta palloilutaidot erottelivat lapsia eniten. Yhdeksi syyksi arveltiin harrastamista. Hieman yllättäen harrastusliikunnalla on käänteinen yhteys motorisiin taitoihin: portugalilaislapset harrastavat suomalais- ja belgialaislapsia enemmän ohjattua liikuntaa ja silti menestyvät heikoimmin motorisissa taidoissa. Lisäksi ne 3–7-vuotiaat suomalaislapset, jotka harrastivat eniten, olivatkin keskimäärin heikompia motorisissa taidoissaan.

Suomalaislasten hyvät motoriset taidot ja toisaalta maan sisäiset erot selittynevätkin laajemmin liikuntakulttuuriin ja -ympäristöön liittyvillä tekijöillä. Lasten suurempi itsenäisen liikkumisen vapaus, liikkumista ja leikkimistä suosiva yhdyskuntarakenne sekä kansalliset panostukset liikunnallisen elämäntavan edistämiseen voivat olla niitä syitä, jotka ovat yhteydessä lasten hyvään motoriikkaan. Yksi erityinen vahvuutemme kansainvälisellä tasolla on runsas ulkona vietetty aika. Myös Suomen sisäisessä vertailussa ne lapset, jotka viettivät eniten aikaa ulkona vapaasti leikkien, olivat muita parempia motorisissa taidoissa.

Usein väitetään, että kylmyys ja niukka valon määrä rajoittavat ulkona vietettyä aikaa. Suomen sisäisissä paikkakuntavertailuissa tälle väitteelle ei tullut tukea, sillä Keski- ja Pohjois-Suomessa asuvat lapset viettivät eniten ja Etelä-Suomen lapset vähiten aikaa ulkona.

Ulkoilu antaa lapselle mahdollisuuden valita mieluisen liikkumisen ja tekemisen muodon. Kun lapsi kokee onnistumisen tunteita, toistojen määrä lisääntyy ja taito paranee. Lisäksi ulkoilu voi tukea harrastamista, jos harrastuksissa opittuja taitoja saa toistaa lisää ulkoilun aikana.

Koska yhä suurempi osa perheistä muuttaa pääkaupunkiseudulle tai erilaisiin kaupunkikeskittymiin, on tärkeää tiedostaa lapsen turvallisen leikin ja ympäristön merkitys hänen kehitykselleen – myös motorisissa taidoissa. On yhteinen vastuumme taata lapselle sellainen kasvuympäristö, joka mahdollistaa turvallisen ulkoilun, omaehtoisen liikkumisen ja toisaalta harrastamisen. Tämä on meidän vahvuus, joten pidetään siitä kiinni! Vastuu on yhteinen.

Donna Niemistö
tohtorikoulutettava
liikuntatieteellinen tiedekunta

Arto Laukkanen
tutkijatohtori
liikuntatieteellinen tiedekunta

Keskustele

  Tilaa  
Ilmoita

Tilaa tuoreimmat JYUNITY-jutut näppärästi sähköpostiisi. Voit tarvittaessa peruuttaa tilauksesi koska tahansa.