JYUnity

Brexitin törmäys brittiparlamentin menettelytapoihin

Theresa Mayn konservatiivihallituksen Brexit-sopimuksesta on Britannian parlamentin alahuoneessa äänestetty jo kahdesti. Molemmilla kerroilla äänestys koitui hallituksen rökäletappioksi.

Viimeisin käänne Britannian EU-erossa oli se, että Eurooppa-neuvosto myönsi lyhyen lisäajan Mayn hallitukselle saada parlamentin tuki erosopimukselle. Hallitus aikookin nyt tuoda kolmannen sopimusäänestyksen alahuoneen päätettäväksi tällä viikolla.

Parlamentin alahuoneen puhemies John Bercow oli aiemmin julistanut, ettei hallituksen neuvottelemasta Brexit-sopimuksesta päästäisi äänestämään kolmatta kertaa. Näin tehdessään Bercow siteerasi suoraan kuuluisaa Erskine Mayn parlamentaarisen menettelytavan ohjekirjaa, jossa todetaan, että saman istunnon aikana ei tule tuoda alahuoneen päätettäväksi jo aiemmin äänestettyä, sisällöltään samanlaista esitystä.

Brexit-sopimuksesta äänestäminen törmäsi siis siihen, että hallituksen esitys oli täysin sama kuin se, josta oli jo äänestetty. Puhemiehen tulkinta parlamentaarisesta proseduurista aiheutti hämmästystä.

Torppausta eivät monet brittiparlamentaarikotkaan olleet ottaneet huomioon, saati sitten muiden EU-jäsenmaiden johtajat. Päätös sai muun muassa Saksan liittokansleri Angela Merkelin toteamaan, ettei hän ollut tietoinen brittiparlamentin 1600-luvun aikaisista menettelytapasäännöistä.

Brittiparlamentin perustuslaillinen asema on hyvin vahva. Britanniassa puhutaan parlamentaarisesta suvereeniudesta, joka antaa parlamentille ylimmän lainsäädäntövallan.

Alahuoneen puhemiehen päätöksestä syntyneestä kaaoksesta johtuen brittihallitus puhuu nyt ”perustuslaillisesta kriisistä”. Hallituksen näkökulmasta toki tilanne on kriisiytynyt. Se on kuitenkin itse asettunut taisteluasemiin parlamentin kanssa, mikä on harvinaista. Mutta jos asiaa tarkastellaan brittiparlamentin menettelytapojen näkökulmasta, varsinaisesta kriisistä ei tässä tapauksessa voida puhua.

On selvää, että brittihallitusten valta on lisääntynyt voimakkaasti sitten 1600-luvun. Syynä siihen oli parlamentin alahuoneen perustuslaillisen merkityksen kasvu 1800-luvun aikana.

Kun alahuoneen debatteihin osallistumisesta tuli edustuksen keskeinen osa, se aiheutti muutospaineita parlamentaarisiin menettelytapoihin. Niiden tehostamisesta tuli poliittinen kysymys, joka lopulta johti hallituksen esitysten asettamiseen etusijalle alahuoneen käsittelyssä.

Nyt nähtiin konkreettisesti, miten hallituskaan ei voi aina vaikuttaa parlamentaaristen menettelytapojen tulkintaan sen omaa poliittista toimintaa tukevalla tavalla. Toki tilanne olisi ollut estettävissä, jos hallitus olisi ollut tilanteen tasalla.

Olisi kaivattu niin sanottua poliittista lukutaitoa, eli parlamentaaristen menettelytapojen osaamista ja niiden tulkinnan ennakointia, tilanteessa, joka on Britannian historian ehkä yksi merkittävimmistä.

Se, että alahuoneen puhemies käyttää valtaansa proseduurien tulkinnassa, on Britannian perustuslaillisessa viitekehyksessä perusteltua ja täysin lainmukaista. Näyttääkin siltä, että tällä erää ”Erskine May”, eli parlamentaariset proseduurit, torppasi Theresa Mayn hallituksen suunnitelmat. Hallituksen poliittinen lukutaito petti pahemman kerran.

Taru Haapala
YTT, valtio-opin dosentti, yliopistotutkija
FiDiPro-projekti Transformations of Concepts and Institutions in the European Polity (TRACE)
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos