JYUnity

Kriittisen ajattelun ja lukemisen taidot ovat yhteiskunnassa toimimisen kannalta keskeisiä taitoja. Niillä on oma jalansijansa myös kansallisissa opetussuunnitelmissa sekä kansainvälisissä lukutaitoa mittaavissa arviointihankkeissa, kuten PISAssa (Programme for International Student Assessment). Arkielämässä taidot korostuvat etenkin verkkoympäristössä, jossa esimerkiksi lähteen laadun ja luotettavuuden kriittinen arvioiminen on avainasemassa, kirjoittavat Kaisa Leino ja Marjo Sirén Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitokselta.

Tiedon arvioinnin problematiikka on ollut internetissä läsnä sen alkuajoista saakka. Kehittyvä teknologia tarjoaa kuitenkin ennen näkemättömiä välineitä tuottaa uutta ja muokata vanhaa. Erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana julkinen keskustelu harhaanjohtavan ja virheellisen tiedon leviämisestä on noussut voimakkaasti esiin mediassa.

Muistamme esimerkiksi Donald Trumpin presidenttikauden ja sitä edeltäneen viestinnän, jolloin valeuutisiksi alettiin kutsua milloin mitäkin – myös uutisia, joiden tietoinen tarkoitus ei ole ollut harhauttaa, mikä on keskeinen valeuutisen piirre.

Kriittisen lukutaidon ja tutkittuun tietoon uskomisen puute on nähtävissä myös jo eräiden suomalaisten poliitikkojen viestinnässä ja se korostunee kevään vaalien myötä.

Meneillään oleva koronapandemiakin on vauhdittanut harhaanjohtavan tiedon leviämistä. On esitetty muun muassa väitteitä siitä, että kaiken takana on globaali eliitti, joka levittää virusta 5G-verkon avulla, ja että rokote sisältää mikrosirun, jolla yksilöä voidaan seurata ja ohjailla. Omaa näkökulmaansa miettiessään yksilön on harkittava, ovatko rokotteet yksi yhteiskunnan suurimmista terveyttä edistävistä keksinnöistä vai kansalaisten kontrollointia.

Nuorten ja aikuisten kriittistä lukutaitoa on kehitettävä

Tahattomasti tai tarkoituksellisesti jaetun harhaanjohtavan ja virheellisen tiedon otollista maaperää ovat siihen kritiikittömästi uskovat ihmiset, jotka jakavat uskomuksiaan eteenpäin. Harhaanjohtavan tiedon levittämisessä käytetään hyväksi ihmisten pelkoja ja ihmisten kokemia epäkohtia. Pahimmillaan vahva usko vääräänkin tietoon voi johtaa väkivaltaisuuksiin ja tuhotöihin.

Kyseenalaisen tiedon leviäminen heikentää aina oikean tiedon ja asiantuntijuuden asemaa. Voimakkaita reaktioita tarjoavien uutisten äärellä tulisikin pysähtyä miettimään tarkemmin lähteen luotettavuutta ja tarkoitusperiä.

Motiivit tunteita herättävien tekstien taustalla voivat olla moninaisia – esimerkiksi poliittisia tai kaupallisia.

Vaikka kriittisen lukutaidon tarpeesta on puhuttu paljon, on myös sen opettamisen tarve edelleen ilmeinen. Viimeisimmässä PISA-tutkimuksessa heikon lukutaidon tasolle sijoittuvia 15-vuotiaita nuoria oli jo lähes 14 prosenttia. Näillä nuorilla tiedon arvioinnin taidot ovat yhteiskuntaan osallistumiseen riittämättömät.

Nuorten lisäksi meidän tulisi kiinnittää huomiota myös aikuisten kriittisen lukutaidon kehittämiseen. Erään amerikkalaistutkimuksen mukaan juuri keski-ikäiset levittävät virheellistä tietoa merkittävässä määrin.

Vuosi 2021 on valittu tutkitun tiedon teemavuodeksi. Tavoitteena on tehdä tutkitusta tiedosta entistä näkyvämpää ja saavutettavampaa. Siinä työssä me kaikki yliopistolaiset voimme olla avuksi. Jakamalla tutkittua, luotettavaa tietoa kansalaisten tarpeisiin tarjoamme välineitä harhaanjohtavan ja virheellisen tiedon vastaiseen taisteluun. Me kaikki voimme toimia kriittisen lukutaidon edistäjinä.

Kaisa Leino työskentelee yliopistotutkijana Koulutuksen tutkimuslaitoksella lukutaitotutkimuksissa (PISA, PIRLS, ICILS, PIAAC) sekä muissa monilukutaitoon liittyvissä hankkeissa.

Marjo Sirén työskentelee projektitutkijana Koulutuksen tutkimuslaitoksella PISA- ja PIRLS-tutkimuksissa sekä valmistelee kriittiseen lukutaitoon liittyvää väitöskirjaa.