JYUnity

Itseohjautuvuus on patsastellut viime vuosien kestosuosikkina erityisesti koulutus- ja työelämässä. Johtajat tai opettajat eivät käske, vaan auttavat ihmisiä löytämään oman sisäisen innostujansa. Ongelmatilanteetkin ovat olleet vain pieniä karikoita, joista selviytymiseen on usein riittänyt kevyt tuuppaus oikeaan suuntaa.

Kriisissä tarvitaan vahvasti ohjaavaa johtamista

Nyt tilanne on kuitenkin toinen ­– me kaikki olemme ongelmissa. Koronaviruksen aiheuttamassa kriisitilanteessa valtionjohto on suositellut, että kaikkia fyysisiä kontakteja tulee välttää. Suositus kuitenkin jättää meille edelleen mahdollisuuden itseohjautuvuuteen.

Jos sisäinen motivaationi herättelee minua lähtemään Leville lisäämään hetkellisesti hyvinvointiani, ideaalin itseohjautuvuusteorian perusteella menen tätä tavoitetta kohti. Mutta hetkinen, sehän ei ole lainkaan linjassa valtionjohdon suosituksen kanssa. Itseohjautuvuus, jossa kukin kuuntelisi vain omaa tahtoaan, ei voi olla oikea strategia yhteisen kriisin hallinnassa.

Perttu Salovaara kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan 23.3.2020 yhteisöohjautuvuudesta, jossa yhteisön jäsenet ohjautuvat toiminnassaan kohti yhteistä tavoitetta. Yhteisöohjautuvuus on jo nimensäkin mukaisesti laajempaa joukkoa koskettava ilmiö, ja soveltuu siksi itseohjautuvuutta paremmin työorganisaatioihin, miksei yhteiskuntiinkin. Koronatilanteessa yhteinen tavoite on riskiryhmien suojeleminen ja fyysisten kontaktien vähentäminen.

Viikonlopun (21-22.3.) uutisoinnin perusteella vaikuttaa siltä, että monet toimivatkin nyt ohjautuen kohti tätä tavoitetta. Edelleen joukossa on myös niitä, jotka eivät näin toimi. Karaokebaareissa kohotetut maljat ovat vain yksi esimerkki tästä. Yhteisöohjautuvuus, jota tuetaan selkeällä yhteisellä tavoitteella ja suosituksilla, ei siis sekään näytä toimivan ongelmatilanteessa.

Suomen hallitus on yhdessä presidentin kanssa todennut maassa poikkeusolot. Sen perusteella yksilöiden itseohjautuvuutta on rajoitettu: kouluja suljettu ja kokoontumisia kielletty. Strategia on purrut, koska ne, joille ei annettu vaihtoehtoja edistävät nyt yhteisen tavoitteen saavuttamista.

Pakko on joskus paras muusa ja kriisitilanteessa vahva toimintaa ohjaava johtaminen näyttäisi olevan oikea keino tavoitella nopeita ja haluttuja tuloksia. Tämä strategia olisi hyvä pitää takataskussa myös työelämässä.

Itseohjautuvuus toimii maailmassa, jossa ei ole yhteisöllisiä ongelmia. Korona on muistutus siitä, ettei sellaista maailmaa aina ole olemassakaan. Tästä syystä olisi hyvä muistaa, myös hyvinä aikoina, että itseohjautuvuus toimii tietyissä, yhteisöohjautuvuus tietyissä ja ylhäältä käsin toteutettava johtaminen tietyissä hetkissä. Viimeksi mainitun ei tarvitse tarkoittaa jäykkää huutamista, vaan se voi yhtä lailla olla perustelevaa ja empaattista. Tästä Sanna Marin on elävä esimerkki.

Soila Lemmetty, aikuiskasvatustieteen tohtoriopiskelija, Jyväskylän yliopisto