JYUnity

Kun suurin osa Suomesta siirtyy etätöihin, -opiskeluihin tai -kouluihin, mihin siirtyvät ne, joilla ei ole kotia? Entä miten palveluiden sulkeminen vaikuttaa heidän arkeensa? Päätin lähteä selvittämään asiaa jalkautumalla Jyväskylän kadulle palvelukeskus Hanskan , Pyöröovesta ulos -hankkeen ja Tukialuksen työntekijöiden kanssa. Samalla halusin tutustua ja jututtaa miehiä (yhtään naista ei joukossa ollut) itse ja hankkia samalla muutamia informantteja, joiden kanssa jatkaa yhteydenpitoa.

Keitä kadulla sitten on? Kaikki eivät suinkaan ole asunnottomia. Osalla on asunto, josta ei vielä kuitenkaan ole tullut koti, jossa viihtyä. Osalla on yöpymispaikka kaverin luona ja jatkuva pelko siitä, että kaveri sairastuu, retkahtaa tai ajaa ulos. Ja sitten siellä on heitä, jotka yöpyvät ulkona asunnottomana kylmässä, mutta suhteellisen kuivassa tilassa. Kunkin polku on erilainen, mutta tiettyjä yhteyksiäkin löytyy.

Kadulle päätymiselle altistavat päihteet, mutta päihteet ovat myös selviytymiskeino sille, että elämä tuntuisi edes hieman siedettävämmältä hetken verran.

Ensimmäisenä konkreettisena koronan seurauksena oli palvelukeskus Hanskan sulkeminen 18.3.2020. Hanska on tarkoitettu asunnottomille, päihteidenkäyttäjille ja palveluiden ulkopuolella oleville. Sen myötä hävisi kaupungin keskustasta viimesijainen palvelu, jossa oli mahdollisuus käydä pesulla, pestä vaatteet, lukea lehdet, saada päivän ateria tai nukkua turvallisessa ja lämpöisessä paikassa. Samaan aikaan ruokapankki siirtyi toimimaan puhelimella tai Facebookissa tehtävällä ajanvarauksella. Kuinka varata aikaa, kun puhelimessa ei ole jäljellä soittoaikaa? Tai, kun pääsy internetiin on mahdotonta kirjastojen sulkemisen myötä?

Korona-aika vaikuttaa työntävän palveluiden katvealueelle yhä enemmän ja voimakkaammin niitä, joilla resurssit ovat ennestään olleet huonot.

Palveluiden sulkeminen siirsi ne nopeasti digitaaliseksi. Palveluiden saavutettavuus näyttää siten olevan kiinni myös julkisten nettiyhteyksien saavutettavuudesta. Kun kirjastot ovat kiinni, vaikeutuu myös pääsy palveluihin. Kaikilla ei ole käytettävissä älypuhelimia, joten internetiin pääsyn estyminen näyttää olevan voimakkaasti syrjäyttävä tekijä. Korona-aika on edesauttanut digiloikkaa ja tuonut samalla näkyväksi digikuilun.

Monet kadulla olevista kuuluvat riskiryhmiin muun muassa tupakanpolton, korvaushoidon, perussairauksien tai asunnottomuudesta johtuvien heikkojen peseytymismahdollisuuksien vuoksi. Hämmennystä herättääkin se, etteivät viranomaisten ohjeet ole linjassa tuon ohjeistuksen kanssa, vaan esimerkiksi korvaushoidossa olevien tulee entiseen tapaan käydä hakemassa lääkityksensä henkilökohtaisella käynnillä jopa useamman kerran viikossa.

Kun palvelukeskus suljettiin, siirsivät Hanska ja Tukialus palvelunsa kadulle. Arkipäivisin työntekijät tarjoavat sekä aamupalaa että lounasta Kirkkopuistossa. Samalla työntekijät pystyvät ohjaamaan ja tukemaan asiakkaita, kun muita palveluita ei ole saatavilla. Kulunut kaksi viikkoa on herättänyt suuren huolen ja pelon asiakkaiden terveydentilan heikentämisestä, sillä he ovat jo nyt silminnähden laihtuneita. Lisähuolen kaikille tuo se kuinka nämä nykyiset viimesijaisen toiminnan rippeet saadaan kohtaamaan asiakkaat, mikäli työntekijöitä kielletään viemästä palvelua kadulle ja kohtaamaan asiakkaita. Ja asunnottomat asiakkaat jatkavat entiseen tapaan karanteeniaan kadulla.

Ulla Salovaara

Kirjoittaja työskentelee tutkijatohtorina sosiaalityön yksikössä Transforming welfare service system from the standpoint of women in vulnerable life situations -akatemiahankkeessa. Viime vuonna tarkastettu väitöskirja käsitteli rikostaustaisten naisten mahdollisuuksia yhteiskuntaan integroitumiseen.