Matkailu on yksi nopeimmin kasvavista talouden aloista. Matkailun kasvusta puhutaankin usein talouden termein. Kasvun vaikutuksia tulisi tarkastella kriittisesti, myös eettisestä ja ekologisesta näkökulmasta.

Tutkimushankkeessa Cold Rush tarkastelemme arktisen alueen kasvavia talouden aloja, joihin turismi lukeutuu. Kylmäryntäys tuo Lappiin turisteja yhä enemmän ja yhä kauempaa. Matkailun lisääntyessä kasvaa myös työvoiman tarve, ja Lappiin houkutellaan työntekijöitä ulkomailta. Koska matkailu keskittyy talvikauteen, työvoimaa liikkuu muualle kesäkaudeksi. Kun matkailijat ja työntekijät lähtevät, tunturikylät tyhjenevät. Osa hotelleista ja ravintoloista sulkee ovensa, mökkejä on tyhjillään – resursseja hukataan.

Matkailun kestävyyttä pidetään Lapissa tärkeänä kehityskohteena, koska tunturikohteiden suosio perustuu niiden luontoon, lumeen ja puhtaaseen ilmaan. Tavoitteena onkin kehittää matkailukautta ympärivuotiseksi ja pidentää viipymiä. Eräs paikallista matkailua kehittävä johtaja nosti kuitenkin haastattelussa esiin ilmeisen ristiriidan: matkailun mainostaminen kestävänä on epäeettistä, jos kohteeseen lennetään. Iso-Britanniasta on lennätetty turisteja Lappiin ihastelemaan lunta jopa vain päiväksi, mutta päiväkävijöiden määrä on sentään laskenut.

Työmatkailu kasvattaa osaltaan matkailupäästöjä. Kohdistan seuraavaksi kriittisen katseen itseeni ja omaan työyhteisööni.

Akateeminen maailma on kansainvälinen. Suomen Akatemia edellyttää liikkuvuutta. Kannuksia uralleen voi hankkia tutkimusvierailuilla ja kutsuluennoilla. Monelle mannertenväliset lennot ovat arkipäivää.

Kognitiivinen dissonanssi on yleistä: tiedetään kyllä, että työmatkat pahimmillaan moninkertaistavat hiilijalanjäljen, mutta rakenteet eivät tue ekologisia valintoja.

En väitä, että työmatkoista tulisi luopua kokonaan. Digikonferenssit ovat hyvä vastareaktio, mutta niiden lisäksi tarvitaan myös kasvokkaiskohtaamisia. Sen sijaan matkustusohjeita ja -odotuksia tulisi kohtuullistaa ja ekologisemmat valinnat mahdollistaa. Kotimaassa ei lennettäisi ja kauemmaskin saisi junailla. Työmatkojen määrää voisi vähentää ja viipymiä pidentää: lomat tulisi voida yhdistää työmatkoihin ja tutkimusvierailun konferenssimatkaan. Päästöjä kompensoivia maksuja tulisi voida sisällyttää matkakuluihin. Parhaassa tapauksessa kompensaatiomaksut tulisivat kiinteäksi osaksi liikkuvuusrahoituksia.

Tieteenteossa eettisyyttä on punnittava joka asiassa. Yliopistojen ja rahoittajien tulisi arvioida myös liikkuvuuteen liittyviä odotuksia uudelleen eettisestä näkökulmasta. Tekeekö liikkuvuus tutkijasta pätevämmän? Onko matkustaminen itseisarvo? Kansainvälistyä voi monella tapaa omasta yliopistostakin käsin, ja joskus tarkoituksenmukaisimmat verkostot löytyvät läheltä.

Moni kollega on kertonut, että työskentelee parhaiten junassa. Tästä innovaatio: aletaan järjestää kirjoitusretriittejä junassa matkalla eurooppalaisesta konferenssista kotiin. Olisi aikaa sulatella konferenssin antia rauhassa, maisemapaikalla.

Maiju Strömmer
tutkijatohtori, kieli- ja viestintätieteiden laitos

Cold Rush -hanke https://coldrushresearch.com/

Tämä kirjoitus on syntynyt Muuttuva työkulttuuri, uudet odotukset -seminaarissa käytyjen keskustelujen sekä matkailun kulttuurintutkimuksen professori Soile Veijolan (Lapin yliopisto) puheenvuoron pohjalta.

Keskustele

  Tilaa  
Ilmoita

Tilaa tuoreimmat JYUNITY-jutut näppärästi sähköpostiisi. Voit tarvittaessa peruuttaa tilauksesi koska tahansa.