JYUnity

Jatkuvan oppiminen on asia, jolta koulutuspolitiikkaa aktiivisesti seuraava ei ole viime vuosina voinut välttyä. Puhe elinikäisestä oppimisesta vaihtui jo edellisen hallituskauden aikana jatkuvan oppimisen retoriikkaan ja nykyinen hallitus ministeri Li Anderssonin suulla on toistuvasti alleviivannut jatkuvan oppimisen uudistuksen olevan yksi tämän hallituskauden keskeisimpiä uudistuksia.

Tästä huolimatta uusi käsite herättää edelleen paljon kysymyksiä, eikä ole aivan selvää, miten jatkuva oppiminen eroaa pitkään käytetystä elinikäisestä oppimisesta ja mitä kaikkea uudistuksen käärepapereista on tarkoitus kuoriutua.

Kyse on eräänlaisesta muutosjohtamisen käsitteestä. Halutaan huomiota tärkeälle asialle: työelämän alati muuttuessa tutkintokoulutusta täydentävästä elinikäisestä osaamisen kehittämisestä on tulossa jatkuvasti yhä tärkeämpää. Tulevaisuudessa työ ja kaikenlainen kouluttautuminen ja osaamisen kehittäminen limittäytyvät ja vuorottelevat entistä tiiviimmin työelämän osaamisvaatimusten kasvaessa ja kokonaisten toimialojen läpikäydessä rakennemuutoksia esimerkiksi digitalisaation haastamana.

Osaamisen kehittäminen työuran aikana ennakoivasti sekä työelämän murrosvaiheissa on jatkossa entistä keskeisempi kansalaistaito. Jatkuvan oppimisen uudistuksen tavoitteena on rakentaa järjestelmä, jonka rakenteet nykyistä paremmin tukevat elinikäistä osaamisen kehittämistä riippumatta elämäntilanteesta. Uudistuksen läpivieminen voi olla Suomen kaltaiselle koulutukseen nojaavalle yhteiskunnalle joko valtava mahdollisuus tai epäonnistuessaan vanhaan kahlitseva riippakivi.

Vaikka uudistus muutoin on vielä monin paikoin valmisteluvaiheessa, korkeakoulusektorilla se alkaa olla jo täyttä totta rahoitusperusteiden muuttuessa entistä enemmän uudistuksen mukaisista kehittämistoimenpiteistä palkitsevaksi. Konkreettisesti tämä tarkoittaa mm. työelämässä oleville suunnatun koulutustarjonnan ja joustavien opintomahdollisuuksien kehittämistä.

Siinä missä ammatillisen koulutuksen puolella työelämän kysyntään nojaava koulutuksen kehittäminen on jo pitkälti arkipäivää, korkeatasoisen kansainvälisen tutkimuksen ja tutkintokoulutuksen kehittämiseen nojaavassa yliopistolaitoksessa uusi lähestymistapa vaatii perustavanlaatuista uudelleenorientoitumista.

Aiheeton ei ole akateemisen yhteisön keskuudesta noussut huoli, ovatko panostukset jatkuvan oppimisen mukaiseen koulutustoimintaan pois yliopiston perinteisistä kivijaloista. Sikäli kun jatkuvan oppimisen haastavin kysymys eli rahoitusmalli saadaan ratkaistua ja esimerkiksi kansalaisten käytössä oleva koulutustili rakennettua, syntyisi myös korkeakouluille aivan uudenlaista rahoituspohjaa ja täydennyskoulutuksen markkinaa, mikä ei olisi pois perustehtävien hoitamisesta.

Jatkuvan oppimisen haasteeseen vastaamisessa edetään parhaillaan hyvin eritahtisesti Suomen korkeakoulutuksen kentällä. Teema on vahvasti osa korkeakoulutuksen visiotyötä 2030, mutta samalla useat korkeakoulut jo rakentavat toimintamallejaan tämän laajan rakenteellisen uudistuksen edellä. Jyväskylän yliopistossa valmius uuteen aikaan siirtymiseksi on sikäli vahva, että Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto on jo valmiiksi yksi keskeisimpiä työelämässä tarvittavan osaamisen tarjoajia ja joustavan korkeakoulutuksen kehittäjiä Suomessa.

Vuoden 2020 aikana on tarkoitus rakentaa Jyväskylän yliopistolle jatkuvan oppimisen toimintamalli, jonka pohjalta hallituskauden loppupuolen uudistustyöhön on vahvempi jalansija ponnistaa. Osana tätä työtä kehitetään uuden opetussuunnitelman mukaista jatkuvan oppimisen koulutustarjontaa: temaattisia moduuleja ja MOOC-toteutuksia. Parlamentaarinen työ jatkuvan oppimisen uudistuksen ympärillä jatkuu parhaillaan ja kenties jo tämän vuoden loppuun mennessä tiedämme lisää uudistuksen etenemisestä.

 Antti Laitinen
Projektipäällikkö, koulutuspalvelut