JYUnity

Ikääntyminen on laajalle levinnyttä. Sinä, minä ja Hentun Liisa ikäännymme joka vuosi, joka tunti ja joka sekunti. Ihmisen ikääntyminen alkaa hedelmöityksen hetkestä ja päättyy hänen viimeiseen hengenvetoonsa. Ikääntymisen synonyymiksi sopisi oikeastaan: elämä.

Vaikka ikääntyminen on yhteistä meistä jokaiselle, emme kuitenkaan ikäänny samalla tavalla. Yksi elää suhteellisen terveenä 103-vuotiaaksi, toinen saa aivoinfarktin 81-vuotiaana, kolmas alzheimerin 49-vuotiaana. Keskimääräinen elinikä on kyllä pidentynyt ja terveiden ikävuosien määrä lisääntynyt viimeisten vuosikymmenien aikana. Keskiarvot kuitenkin peittävät taakseen laajan hajonnan: kaikki eivät edelleenkään elä terveinä ysikymppisiksi.

Nyky-yhteiskunta kuitenkin haluaa peittää sairauden ja sen mukanaan tuomat hoivan tarpeet näkyvistä. Vanhoja ihmisiä ei tv:n talk show -divaaneilla juuri näy ja jopa tehostettua palveluasumista mainostetaan kuvastolla, jossa terveet ja rikkaat kolmasikäläiset nauttivat huolettomasta eläkeläiselämästään. Jokaisen odotetaan pitävän niin hyvää huolta terveydestään, ettei sairaanhoitoa tai hoivaa tarvita vaan että “kestävyysvaje” poistuu. Tällöin julkistalous pelastuu ja julkinen valta voi jatkossakin sijoittaa vanhojen ihmisten kotihoidon kustannuksiin verrattuna nelinkertaisen summan tehottomiksi tiedettyihin yritystukiin.

Kotihoidon kattavuus on lähes puolittunut 1990-luvun alusta ja nykyisin vain vajaa 12 prosenttia yli 75-vuotiaista saa säännöllistä kotihoitoa. Kun samaan aikaan laitoshoito on ajettu minimiin, päätyy kotihoidon piiriin vanhoja ihmisiä, joilla on hyvin laajoja palvelutarpeita. Kuntien kotihoito ei ole kuitenkaan pystynyt vastaamaan kasvaneisiin tarpeisiin. Tutkimukset osoittavat, että tässä tilanteessa monet vanhat ihmiset jäävät ilman tarvitsemaansa apua. Monella ei ole enää myöskään varaa kohonneisiin palvelumaksuihin.

Niinpä iltapäivälehdet ovat saaneet myyviä otsikoita – ja pappi kahvia juodakseen.

Terveellisillä elämäntavoilla ja liikunnalla pystyy kyllä hidastamaan ikääntymistä ja vähentämään sairastumisen riskiä – mutta vain tiettyyn rajaan asti. Myös terveellisesti eläneet sairastuvat syöpään ja muistisairauksiin. Siinä, missä yksi saa kyllä nauttia eläkepäivistä varsin pitkään terveenä, kuolee toinen sydänkohtaukseen jo keski-ikäisenä. Kolmas saa toistamiseen aivoverenvuodon 70-vuotiaana ja tarvitsee siitä lähtien elämänsä loppuun asti jatkuvaa apua ja hoivaa. Kyse on lopulta suurista arpajaisista, joissa voimme vain toivoa, ettei arpa osuisi omalle tai läheistemme kohdalle. Ja muistaa vaatia päätöksentekijöiltä, että jokaisesta sairauden ja avuntarpeen arvan saaneesta pidetään huolta – etenkin kun lopulta on vain ajan kysymys, milloin arpa osuu myös omalle kohdallemme.

Teppo Kröger

Yhteiskuntapolitiikan professori
Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön johtaja
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos