JYUnity

Jokainen osaa toisen elämätä elää, vaikk ei omaansa, sanoo suomalainen sanalasku. Elämää on tarkasteltu kuitenkin jo jonkin aikaa myös tieteellisistä lähtökohdista, toisten mielipiteet parhaan mukaan unhoittaen. Sehän meitä kismittää, koska tieteenaihioista juuri elämän loogiseen tarkasteluun meillä on sekä hyvin henkilökohtainen että trendikkäästi vieraantunut lähestymiskulma. On vain luonnollista käydä Niket asfalttia tampaten lenkillä ennen ruokailua, koska niin luonto meidät tarkoitti. Ei se saalis ennen aikaankaan paikoillaan odottanut, sanoo luonnonmukaista elämää internetistä metsästävä. Ja nyt naapuri taas pahoitti mielensä, koska ei nähnyt metsää tuilta.

Biologian ensimmäinen oppi on se, että biologi on aina vähän väärässä. Silloin kun kuvittelemme löytäneemme elämästä jotakin yleispätevää, nostaa biosfäärin etusormen vierestä esiin vastaesimerkki.

Vain eläimet kykenevät kommunikoimaan keskenään, eikö? Paitsi niin kykenevät myös puut, bakteerit ja saunassa miehetkin. Mutta se ainakin on varmaa, että Darwinin luonnonvalinta on perimämme muovannut voima.

Hieman myöhemmin huomaamme, että valtaosin kirjamme onkin valinnan vanavedessä liftaavien siipeilijöiden, loisten ja usein vain puhtaasti huonon bingotuurin geneettinen kokoelma. No, DNA:n määrä ainakin on ilmiselvästi yhtä monimutkaisuuden kanssa. Bakteeri on pieni ja mitätön eikä siten taivu haikuja rustaamaan. Ihmisellä on tuhat kertaa syvällisempi nukleiinihapposielu, joten sen täytyy olla henkisen ylivertaisuutemme lähde. Todellisuudessa juhannusgrilliin pilkottavassa sipulissakin on geneettisiä kerroksia viisi kertaa runoilijaa enemmän. Yksisoluiseen ameebaan mahtuisi perimää tuhannen perussuomalaisen mitalta.

Biologista tulee aikaa myöten biorealisti, joka tietää että poikkeus on sääntö ja erilaisuus on kehityksen siemen. Hän huomaa, että omaan lajiinsa vihastunut tai ihastunut ihminen katsoo lopulta suunnitelmalta vaikuttavaa kaaosta orgaanisesta lisääntymiseen pyrkivästä algoritmiviidakosta käsin. Samalla haluamme kuitenkin edelleen löytää järjestystä sekamelskaan. Se on johtanut monenlaisiin bioyleistyksiin, joita asiaan tarkemmin vihkiytymättömät haluaisivat mielellään ottaa kaiken kattaviksi ohjenuoriksi. Moni yleistys tietysti pääsääntöisesti pitää paikkansa, ja siksi ne palvelevat jonkinlaista tarkoitusta. Reinotossut sopivat paremmin Reinolle ja sukupuolia on kaksi, nainen ja sohvaperuna. Ekalla on X-kromosomeja kaksi, herra X selviää sinkkunakin. -Näinhän se menee, joten hössötystä koko sukupuolikeskustelu, sanoo baarijakkaranjatke. Mutta Reino ei tiennyt, että on olemassa myös koko joukko ainoan X:n Ainoja.

Tohtori Swyerin mikroskooppi paljasti jo aikapäiviä sitten, että joillakin naisilla on kromosomeja kuten miehillä, mutta heistä ei ole lumoamaan portsaria helikopterilla.

Biologian perustasoilla huomaamme, että yksi geeni saattaa säädellä koko joukkoa muita. Pieni muutos voi pistää tavallisesti pätevät yleistykset päiviltä. Aina ero ei ole vesiselvä, vaan väliin mahtuvat myös kaikki viisikymmentä harmaan sävyä. Mutaatio siellä, jokin muutos tuolla. Siten se mikä minusta tuntuu normaalilta voi tuntua aivan epänormaalilta jostakin toisesta. Sinäkään et ole vain vanhempiesi geneettinen yhdistelmä, vaan myös kokoelma täysin uusia, ainutlaatuisia muutoksia. Et ole normaali, kukaan ei ole. Siksi pieni pilkahdus ymmärrystä kanssakärsijöitämme kohtaan, jos ei mitään muuta, kaunistaa olemusta ainakin millihelenan verran (yksi helena on Homeroksen kuvastinkertoimen standardiyksikkö, jolla tuhat laivaa ottaa kurssin kohti Troijaa. Millihelenalla päässee Napakymppiristeilylle).

Maailmamme on muuttunut, ja se muuttuu jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla. Kuten jokainen nettiselailija huomaa, kapakkakeskustelut käydään uutisten kommenttiosioissa ja sosiaalisen median tiskeillä. Niissä kehnotkin päätelmät löytävät nopeasti kuoronsa ja kaikkien alojen asiantuntijat tietävät totuuden. On entistä tärkeämpää osata perustaa omat näkemyksensä todelliseen tietoon – ei muiden vaan omaasi. Ja tietoa saa vain opiskelemalla, ei kuoron mukana laulamalla. Luotettavan tiedon lähteenä ei ole tieteelle kilpailijoita, vaikka kenties itse kuinka olisitkin henkilökohtaisesti toista mieltä. Kuten jo Darwin viisasti totesi: ”Älä usko kaikkea mitä internetissä kirjoitetaan.”

Matti Jalasvuori, akatemiatutkija