JYUnity

Suomen nousussa mallimaaksi on ollut omat haasteensa, kun ulkomaiset poliitikot ovat käyttäneet Suomen esimerkkiä omiin tarkoituksiinsa, akatemiaprofessori Pasi Ihalainen kirjoittaa Tiedeblogissa.

Naisten äänioikeuden toteutumisesta jo vuonna 1906 on tullut osa kansallista kertomustamme. Suomalaisten naisten edelläkävijyys poliittisina toimijoina on monelle miehellekin ylpeyden aihe. Uudistuksella kaksinkertaistettiin aikanaan kansakunnan koko, tehtiin eroa Venäjään, kiillotettiin maakuvaa lännessä ja päästiin kilpailemaan Norjan kanssa siitä, kumpi oli ensimmäisenä liikkeellä.

Suomalaiset naiskansanedustajat kokivat, että heidän tuli edelläkävijöinä osoittaa koko muulle maailmalle naisten poliittiset kyvyt. Joukko suomalaisia miespoliitikkojakin vakuutteli ulkomaalaisille kollegoilleen, että naiset olivat ihan yhtä hyviä parlamentin jäseniä ja että heidän mukanaolonsa vahvisti sukupuolten välistä ja kansakunnan keskinäistä solidaarisuutta.

Kateutta ja ihailua muissa maissa

Kansakuntien hierarkiat ja vieraiden maiden erilaiset puoluepoliittiset tilanteet kuitenkin määrittivät, miten Suomen esimerkkiin suhtauduttiin. Ruotsalaisia aktivisteja harmitti, että heidän edistyksellisempänä pitämänsä kotimaansa oli jäänyt Suomesta jälkeen.

Saksan työväenlehdistössä suomalaiset esimerkit normalisoivat naisten poliittista toimijuutta. Kun naisten äänioikeudesta lopulta päätettiin, perustuslakivaliokunta totesi naisten mukaan ottamisen johtaneen Suomessa ”parhaisiin mahdollisiin kokemuksiin”. Alankomaiden parlamentissa lainattiin suomalaista kuvausta siitä, miten pariskunnat kävivät sopuisasti äänestämässä, vaikka puolisot ehkä eri puolueita äänestivätkin.

Happamia havaintoja

Ruotsin oikeiston mielestä Suomea ei kulttuurisena takamaana voinut verrata Ruotsiin, suomalaiset naiset olivat politiikassa kiinnostuneita vain omista asioistaan eivätkä muuttaneet poliittista elämää yhtään lempeämmäksi: käytiinhän Suomessa sisällissotaakin!

Brittiedustajat tiesivät, ettei Suomea voinut verrata sivistynyttä maailmaa johtavaan Britanniaan, että suomalaiset naiset äänestivät kuten miehensä käskivät ja että ”vanhapiikakansanedustajat” halusivat kieltää miehiltä viinan ja tupakan. Saksassa oli kuultu, että politikoivat suomalaisnaiset laiminlöivät perheitään ja että avioerojen määrä oli kääntynyt maassa jyrkkään nousuun.

Turmiota ennustettiin, tulikin onnellisten maa

Kun naisten äänioikeuden kannattajille Suomi osoitti uudistuksen myönteiset vaikutukset, vastustajat löysivät Suomesta todisteita turmiollisista seurauksista perheille ja kansakunnalle. Suomen tapausta tulkittiin kuten omiin tavoitteisiin parhaiten sopi.

Näin on ollut myöhemminkin: kansainväliset vertailut ovat voimavara, jota poliitikko voi käyttää hyväkseen ajankohtaiset päämääränsä saavuttaakseen. Toki toistasataa vuotta itsenäisyyttä ja toistuvat mittaukset maailman onnellisimmasta maasta ovat tehneet Suomesta eri tavalla uskottavan vertailukohteen kuin mitä epäitsenäinen suuriruhtinaskunta aikanaan oli.

Pasi Ihalainen on akatemiaprofessori Jyväskylän yliopistossa, linkki akatemiaprofessorin projektin sivuille.

Pasi Ihalaisen ja Tiina Kinnusen (Oulun yliopisto) aihetta käsittelevä luku ilmestyy naisten poliittisten oikeuksien historiaa vertailevassa kirjassa Saksassa alkuvuodesta 2022.