JYUnity

Vuoden 2021 huippu-urheilun teemaviikolla vieraanamme on liikuntatieteellisen tiedekunnan alumni Petteri Jouste. Hän on toiminut pikajuoksumatkojen ammattivalmentajana yli kolmekymmentä vuotta.  Jouste on valittu vuoden valmentajaksi Keski-Suomessa kaksi kertaa. 

Oulusta kotoisin oleva Petteri Jouste urheili jo lapsena paljon ja monipuolisesti. Ystäväporukan tekeminen oli omaehtoista ja pitkälti itse rakennettua, leikin ja urheilun sekoitusta. Jouste oli nuorena miehenä lahjakas pikajuoksija ja Esa Pieniniemen valmennettava. Kiinnostus ammattivalmennusta kohtaan virisi Pieniniemen osallistavan valmennusotteen innostamana:     

”Sain Esan valvonnassa esimerkiksi laatia omia voimaharjoitteluohjelmiani”. 

Nykyisin Petteri Jouste työskentelee lajivalmentajana Suomen urheiluliitossa vastuullaan 100 metrin, 200 metrin sekä 4×100 metrin pikamatkat. Lisäksi hänellä on henkilökohtaisten valmennettavien seitsenhenkinen tiimi, johon kuuluvat aiturit Nooralotta Neziri ja Julia Enarvi sekä pikajuoksijat Anniina Kortetmaa, Aino Pulkkinen, Oskari Lehtonen, Sara Francis ja Maria Räsänen. Lajivalmennusuransa Jouste aloitti 1986. Yksi hänen ensimmäisistä valmennettavistaan oli pikajuoksija Sisko Hanhijoki (os. Markkanen). 

Valmennusuralle Jouste päätyi neljä kuukautta kestäneen liikunnanohjaajan peruskurssin johdattamana. Kurssin kuluessa kävi ilmi, että kyseessä oli ala, joka vetosi Jousteen ajatteluun. Neljäs pyrkimiskierros Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan valmentajakoulutukseen tärppäsi vuonna 1983 ja sillä tiellä Jouste on edelleen. 

“Minun urani on Suomessa poikkeuksellinen siinä mielessä, että olen saanut toimia ammattivalmentajana koko työikäni.” 

Korkeakouluopintojen tärkeimpänä antina Petteri pitää tieteellisen ja kriittisen ajattelutavan omaksumista. -Yliopistosta sain vahvan perustan ammatilliselle ja analyyttiselle ajattelulle. Lajitaidot on täytynyt hankkia käytännössä. Suomen Urheiluliiton kurssit ovat opettaneet paljon tiedon ja taidon soveltamisesta.   

Opiskeluajoilta Jouste muistaa erityisesti karismaattisen valmentajavirtuoosin ja yliopistonopettajan Carmelo Boscon, joka oli kuuluisa eloisista luennoistaan, joilla esityskalvopinot valuivat pöydille, mutta asiasisältö oli tiukasti hallussa. “Boscon opettamisessa näkyi hienosti italialainen temperamentti”, Jouste kertoo. 

Jatkuvan oppimisen periaate on aikaansa seuraavalle valmentajalle selviö: ”Olen kouluttautunut koko ajan ja käynyt myös ulkomaisissa koulutuksissa. Sitähän se valmentaminen on: jatkuvaa opiskelua.

Jouste harmittelee, että hänen opiskeluaikanaan urheilupsykologian osuus valmennuksen opiskelussa oli ohutta käytännön tarpeisiin nähden. Valmentaminen on ennen kaikkea kasvattamista ja opettamista ja valmentajan täytyy ymmärtää ihmisen kehitystä ja oppimisen tapoja. – Näistä syistä suoritin sivuaineenani kasvatustieteen approbaturin, Jouste jatkaa. 

“Virheet ja mokat ovat ok, me kaikki teemme niitä. Katso virheitäsi, tunnusta ne, opi ja muuta toimintaasi. Jääräpäisesti ei kannata jatkaa. Valmentaminen on vahvasti vuorovaikutukseen perustuvaa työtä, täytyy osata soveltaa.” 

Tällä hetkellä suomalaisen valmennuksen suurimpana haasteena Jouste näkee valmentajien ajanpuutteen. “Huipulla valmentaminen on kokopäivätyötä ja menestyneimmät urheilijat ovat valmentajaltaan paljon vaativia ammattilaisia. Nyt valtaosa valmentajista joutuu käymään ensin päivätyössä ja valmentamaan oman toimensa ohella iltaisin. 

Huipputasolla työskentely vaatii aikaa ja omistautumista. Mukana on onneksi huipputiimejä ja asiantuntijoita valmentajien tukena – toisaalta se lisää koordinointiin käytettävän ajan tarvetta. Jonkun täytyy hallita kokonaisuus ja varmistaa, että se palvelee huippu-urheilijaa parhaalla mahdollisella tavalla. Se on valmentajan keskeisin tehtävä, Jouste korostaa. 

“Usko, mitä oikeasti näet – älä sitä, mitä haluat nähdä.”