JYUnity

Ympäristötieteiden tohtori Päivi Meriläinen arvostaa työssään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella tiedon kautta vaikuttamista: uuden tiedon tuottamista – sekä tiedon muokkaamista päätöksenteossa sovellettavaan muotoon.

Mikkelistä kotoisin oleva Meriläinen pettyi tuoreena ylioppilaana, kun opiskelupaikka Jyväskylän yliopistossa ei auennut ensimmäisellä hakukerralla. Pettymys osoittautui kuitenkin siunaukseksi, sillä määrätietoinen nainen muutti Jyväskylään joka tapauksessa. Välivuosi kului hedelmällisesti avoimessa yliopistossa biologiaa opiskellen ja bio- ja ympäristötieteiden laitoksella tutkimusryhmän assistenttina työskennellen.

”En ensin tajunnut miten positiivinen asia välivuosi voi olla. Pystyin sen aikana miettimään, mitä oikeasti haluan opiskella. Suoraan lukiosta tulleena päämäärän hahmottaminen olisi ollut vaikeaa ja paljon kiinni säkästä. Vuoden aikana sain näköalan siihen, miten laaja tarjonta opetuksen ja tutkimuksen suhteen biologiassa oli.”

Meriläinen opiskeli pääaineenaan ympäristötieteitä ja suuntautui ekotoksikologian tutkimukseen. Nykyisessä työssään hän selvittää uhkia ja arvioi riskejä ympäristöterveyden puolella, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. ”Teen tällä hetkellä töitä ilmastonmuutoksen parissa eli tutkin ja toimin asiantuntijana siinä, miten muutokset vaikuttavat ihmisen terveyteen ja miten niihin voidaan parhaiten sopeutua.”

”Opinnot ja väitöskirjatyö antoivat pohjan tulevalle työlle ja auttavat edelleen omaksumaan uutta tietoa. Vankka tieteellinen pohja auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia, ymmärtämään lainalaisuuksia ja soveltamaan oppimaansa uusiin aiheisiin.”

Jatkuva oppiminen on oleellinen osa Päivi Meriläisen työtä. Hän etsii uusinta tietoa tutkimusten avulla ja jakaa sitä asiantuntijan roolissa. ”Olen täydentänyt osaamistani erilaisilla ympäristöterveyteen, riskinarviointiin ja epidemiologiaan liittyvillä kursseilla, työtä tehdessä ja itse opiskelemalla. Venyminen ja uuden tiedon suhteen kuilun reunalla eläminen kuuluvat vahvasti tähän työhön, eikä tilanne ole muuttumassa.”

Mieleenpainuvinta yliopistoajassa olivat Meriläisen mielestä ihmiset: opetus- ja tekninen henkilökunta sekä opiskelutoverit. Ihmissuhteita kehotti vaalimaan myös professori Aimo Oikari, joka muistutti, ettei sosiaalisten suhteiden merkitystä saa koskaan väheksyä. Ajatusta tukemaan perustettiin kahvihuone, jonne kaikki tiimiläiset haluttiin mukaan osaksi yhteistä porukkaa.

”Opintojen aikana sain tutustua sekä samanhenkisiin että hyvin erilaisiin ihmisiin ja ystävystyä heidän kanssaan. Opintojen alkaessa ollaan tosi nuoria, oikeastaan lapsia vielä. Sain kasvaa aikuiseksi lämpimässä ja turvallisessa ympäristössä. Työ- ja opiskelukaverit muodostivat tiiviin yhteisön. Aika harjoittelijana, opiskelijana ja väitöskirjatutkijana ”ympin käytävällä” tuntui hyvältä ja perheenomaiselta. Kaikilta sai tukea hyvissä, mutta myös vaikeammissa tilanteissa. Opiskelu oli kivaa aikaa, vaikka töitä tehtiin sata lasissa illat ja joskus yötkin. Muistan, kun ensimmäisen itsenäisesti toteuttamani, vaativan analyysin jälkeen juoksin myöhään illalla pitkin käytävää tuulettamassa.

”Se oli superonnistumisen hetki: olin kyennyt tekemään jotain nollasta saakka yksin, osannut soveltaa kaikkea oppimaani.”

Päivi Meriläinen on tehnyt koko työuransa juuri koulutuksensa mukaista, merkityksellistä työtä: palo ympäristöasioihin ja oma maailmankatsomus on ohjannut uraa alusta saakka. Opintojen osuminen kerralla oikeaan oli hänen mielestään pitkälti välivuoden ja suunnitelmallisen opiskelun ansiota.

”Uskalla sanoa, mitä haluat tehdä! Oma väitöskirjatutkijan urani lähti käyntiin jo kandivaiheessa, kun kerroin ajatuksistani ja toiveistani proffalle Tallinnan satamassa. Se kannatti. Professori näki minussa potentiaalia tutkijaksi ja tieteentekijäksi. Rahoitus tutkijakoulupaikan myötä oli selvä jo gradua tehdessäni.”