Työ haastaa oppimaan ja kehittymään

Kansanrunoutta ja kansatiedettä opiskelevan nuoren mielessä harvoin välkehtii ura talouselämän johtotehtävissä. Näin kävi kuitenkin Juhani Pekkalalle. Jyväskylän yliopiston kulttuuriantropologian opiskelijasta kasvoi taloustoimitusten päällikkö ja järjestöelämän vaikuttaja. Pian hän jää eläkkeelle Kaupan liiton toimitusjohtajan tehtävistä.

Niin kuin moni muukin opiskelija, Juhani Pekkala koki nuorena miehenä tuskaa siitä, millä lähtisi leipäänsä ansaitsemaan. Humanistinen tutkinto tarjosi mahdollisuuksia moneen suuntaan, joten se näytti hyvältä vaihtoehdolta, kun toiveammattia ei tuntunut heti löytyvän. Pekkala muutti Keuruun Kalettomalta opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon, joka osoittautui mainioksi paikaksi opiskella.

Juhani Pekkala korostaa filosofian opiskelua, sillä se opetti tunnistamaan ajatusrakenteita ja kriittistä ajattelua. Siitä on ollut paljon apua toimittajan työssä ja nykyisessä tehtävässä.

”Matti Juntusen filosofian ja Olli Alhon uskontieteen luennot! Ne olivat todella innostavia ja ne muistaa vieläkin. Opettajan merkitys on suuri.”

Hyviä valmiuksia työelämään antoi myös toiminta ylioppilaskunnassa ja sen hallituksessa, joka opetti politiikasta ja politikoinnista lyhyen oppimäärän. – Ei sekään oppi hukkaan mennyt, hän toteaa.

Lopulta toimittajan ammatti tuntui monipuolisuudessaan sopivimmalta. Keskisuomalaisen harjoittelujaksolla hän pääsi taloustoimittajaksi uutisoimaan Valmetin saneerauksista. Uutisointi alueellisesti hankalasta kriisistä oli nuorelle toimittajalle varsinainen korkeakoulu journalismiin. Pekkalalle tarjottiin pian toimittajan paikkaa Talouselämä-lehdestä. Muutto Helsinkiin, jossa toimitusmaailma oli aivan toisen tyyppinen kuin Jyväskylässä, oli iso askel. Uutta lähdettiin oppimaan.

Ura eteni nousujohteisesti; Talouselämästä Helsingin Sanomiin. Sähköiseen mediaan MTV3:n ja Nelosen uutisten tärkeille paikoille Juhani Pekkala nousi juuri sanomalehtityön kautta. Hyppy sähköiseen mediaan oli kova, koska kokemusta sähköisestä puolesta ei hänellä aiemmin ollut. Tiivistäminen, kuvaaminen ja juttujen kuvitus sekä spiikit oli mietittävä. Paljon oli taas uutta otettavaksi haltuun. Kansatieteessä opittu etnografinen havainnointi tuli yllättäen eteen talouselämässä ja markkinointipiireissä. Taloustieteessä ollaan nyt todella kiinnostuneita siitä, miten ihmiset arjessaan toimivat. Aiemmin se ei kiinnostanut ketään, nyt se on arvokasta tietoa.

Pekkala näkeekin elinikäisen oppimisen kolmitasoisena. Se voi olla uuden tutkinnon opiskelua tai ainakin vanhan tutkinnon päivittämistä. Se voi olla uuden työn vaatimaa oppimista. Se voi olla myös nykyisen työn kehittämistä, jossa työyhteisö haastaa oppimaan ja kehittymään. Pitkällä työuralla joutuu päivittämään tietonsa, näkemyksensä ja asenteensa moneen kertaan.

” Elinikäinen oppiminen opettaa myös näkemään sen, mikä on pysyvää ja mikä ei muutu.”