JYUnity

Heini Utunen työskentelee Maailman Terveysjärjestö WHO:ssa kansainvälissä tehtävissä. Hän toimii päällikkönä yksikössä, joka vastaa hätäapuohjelman koulutuksesta terveyskriiseissä etenkin maailman köyhimpien maiden tukena. YK:n palveluksessa hän on ollut 12 vuotta. Koti on ollut pandemian ajan Kuopiossa, Geneven pääkonttorilla Heini käy joka toinen kuukausi.

Heini Utunen on kotoisin Muurasjärveltä, Pihtipuhtaalta. Niinpä Jyväskylän yliopisto opiskelupaikkana oli luonnollinen valinta. Keski-Suomi ja Jyväskylä näyttäytyy hänelle kotipesänä, vaikka myöhemmin opiskelu ja työura vienyt häntä ympäri Suomea ja maailmaa.

”Olen keskisuomalainen! Heimotunne on todella vahva, vaikkakin olen kotoisin aivan maakunnan rajalta, sen pohjoisimmasta kylästä.”

Yhteiskunnalliset asiat ovat aina kiinnostaneet Utusta. Valmistuttuaan yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi, hän työskenteli yliopistolla maaseutuyrittäjyyteen liittyvässä hankkeessa projektipäällikkönä ja toimi luottamustoimissa mm. Jyväskylässä kaupunginvaltuutettuna. Opinnoissa hän jatkoi Oulun yliopistoon filosofian maisterin tutkintoon.

”Yhteiskunnallisten asioiden ohella myös kansainvälisyys kiinnosti. Tein kanditutkielman palestiinalaisten paluuoikeudesta. Olin Suomen YK-liiton hallituksessa vuosina 2001-2002 ja Suomen YK-nuorisodelegaatti vuonna 2002. Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa vastasin kansainvälisistä- ja kehitysyhteistyöasioista.”

Ennen nykyistä työuraansa YK:ssa Heini Utunen työskenteli mm. sosiaali- ja terveysministeriössä ministerin tiedottajana, poliittisena sihteerinä sekä kriisinhallintakeskuksessa koulutussuunnittelijana. Ensimmäinen pesti YK:ssa vei Heinin perheineen neljäksi vuodeksi Vietnamiin luonnonkatastrofiasiantuntijaksi maatalous- ja ruokaohjelmaan.

Tällä hetkellä Heini johtaa yksikköä, johon kuuluu 30 työtekijää ympäri maailmaa. – Tiimin jäsenet sijaitsevat Costa Ricasta Kiinaan, Senegalista Australiaan, Heini naurahtaa. Heinin koordinoimana he tuottavat verkko-oppimisaineistoja pandemiavasteena sekä muita oppimishankkeita erityisesti maailman etelään.

”Ebolan torjunnasta läntisessä Afrikassa se alkoi. Nyt tuotamme koulutusmateriaalia koronavirukseen liittyen 40 eri aiheesta 60 eri kielellä, ja aineistoja on yli kahteenkymmeneen tartuntatautiin. Laadimme ohjeita esimerkiksi testauslaboratorioiden käyttöön, hoitoyksiköiden rakentamiseen ja rokotteiden käsittelyyn sekä siihen kuinka perustoimenpiteitä voidaan ylläpitää hyvin haasteellisissa oloissa.”

Opetussuunnitelmien suunnittelutyön johtamisen ohella Heini solmii kumppanuuksia, kun toimenpiteissä tarvitaan yhteisiä toimia. Opetussuunnitelmat rakennetaan WHO:n tutkimusohjelmien tieteelliselle pohjalle ja tiedon tuottamisen, muuntamisen ja levittämisen edistämiseen käytetään yhteystyökumppaneita kuten mm. Kielenkääntäjiä Ilman Rajoja – järjestöä.

”Kaiken perustana on ennakointi. Mikä on seuraava yleisvaarallinen tauti X? Jos tästä tulee joidenkin asiantuntijoiden ennustama pandemioiden vuosisata, on juostava kellon kanssa kilpaa varmistaaksemme koulutusvaste seuraavan viruksen iskiessä.”

Heini Utusen työssä jatkuva oppiminen on jatkuvasti läsnä. Varsinkin teknologiaan liittyvät asiat vaativat jatkuvaa uuden oppimista sekä soveltamista. Suomessa terveysinformatiikan kehitys on korkealla tasolla. Heinin oma työ on kohteissa, joissa esimerkiksi kaikki sairaalan laitteetkin toimivat vaihtelevasti aurinkoenergialla ja puhdasta vettä ei välttämättä ole. On mietittävä tarkkaan teknologia, jolla tarjota vastaanottajille paras mahdollinen oppimiskokemus.

Heini Utunen suorittaa myös paraikaa jatkopintoja Tampereen yliopistossa. Informaatioteknologiaa käsittelevästä väitöstutkimuksesta viimeiset artikkelit ovat valmistuneet koronapandemian aikana. Nykyisiä opiskelijoita Utunen innostaa opiskelemaan monipuolisesti kieliä, sillä virtuaalinen työteonmurros lisää mahdollisuuksia tehdä kansainvälistä työuraa.

”Suurin osa tietotyöstä on ongelmanratkaisua, johon esimerkiksi yliopistokoulutuksella saa pragmaattiset taidot ja valmiudet. Oma persoona ja kiinnostuksen osoittaminen, kuten monipuolinen kielitaito, osoittaa motivaatiota tehdä tietotyö erilaissa työympäristöissä ja tiimeissä ja kulttuurisesta tiedostavuudesta.”