JYUnity

Tommi Branderille matematiikka on aina ollut helppoa. Niinpä hän ei lopettanut yliopisto-opintojaan maisterintutkintoon, vaan väitteli tohtoriksi. Jyväskylään saapunut ujo matematiikan opiskelija on työurallaan päätynyt Trodheimin yliopistoon tutkijatohtoriksi. Matkan Norjaan hän teki Tanskan kautta, jossa hän oli vähän yli vuoden samassa tehtävässä. Nyt Norjassa odottaa vakituinen työ. 

Tommi Brander on kotoisin Ylöjärveltä.  Koska matematiikka sujui hyvin, hän päätti lukion jälkeen jatkaa sen parissa. Tommin lähisuvussa on vain vähän korkeakoulutusta ja hän teki jatkovalintoja itse ilman ennakkokäsityksiä ja suosituksia. – Mitään mistään tietämättä, Tommi kertoo valintavaiheesta. Muutto pääkaupunkiseudulle ei houkuttanut, joten opinto-oppaasta vaihtoehdoiksi valikoitui Tampere, Jyväskylä ja Joensuu.

”Tampere näytti epäilyttävältä; olikohan opettajanopintojen vai tilastotieteen takia, joka oli osa matematiikkaa. Jyväskylään oli helpompi päästä kuin Joensuuhun, joten päädyin Jyväskylään. Arvosanat ja ylioppilaskirjoitukset tarjosivat varman hyväksynnän ilman valintakokeita, mikä myös teki vaihtoehdosta miellyttävän.”

Tommi Brander ei ollut sosiaalisesti aktiivinen, eikä piitannut stereotyyppisestä opiskelijaelämästä. Oma sosiaalinenverkko syntyi opiskelukavereista, roolipelikerhon kautta ja myöhemmin ystävien ystävistä. – Monet näistä ihmisistä ovat edelleen tärkeitä minulle.

Opiskelusta itsestään Tommille on jäänyt mieleen maisterivaiheen loppupuoli, jossa harjoitustehtäviä tehtiin ja maailmaa parannettiin vaihtelevalla porukalla.  – Matematiikasta keskustelu omien taitojen ylärajalla, ja usein vähän yläpuolellakin, vertaisten ja usein taitavampien kanssa se oli ja on hyvin intensiivistä ja palkitsevaa, Tommi muistelee MaD:n käytävillä käytyjä keskusteluja.

Matemaattisen osaamisen lisäksi Tommi pitää tärkeänä opintojen mukanaan tuomaa Itseluottamuksen kasvua ja sitä myöten esiintymistaitoa.

”Olin hyvin ujo aloittaessani opinnot, mutta terveellinen sosiaalinen ympäristö tarjosi mahdollisuuden muutokseen. Opinnoissa menestyminen kasvatti kieltämättä itsetuntoa ja matematiikan opintoihin kuulunut pakollinen omien harjoitustehtäväratkaisuiden esittely liitutaululla muiden edessä pakotti tottumaan esiintymiseen – ei kivaa, mutta hyödyllistä.”

Väitöksen jälkeen Tommi sai Jyväskylästä tutkijatohtoripaikan seuraavaa työpaikkaa etsiessään. Samalla hän etsi myös opettajantöitä Suomesta. Ensiksi löytyi lyhyt (vähän yli vuoden) mittainen tutkijatohtorin pesti Tanskan teknillisestä yliopistosta (DTU), joka sijaitsee Kongens Lyngbyssä Kööpenhaminan lähellä. Tommi muutti Tanskaan ja kotiutumisen jälkeen jatkoi pysyvien ja vähemmän pysyvien töiden etsinnän – tällä kertaa kaikista Pohjoismaista.

Kolmen vuoden tutkijatohtorin paikka löytyi Trondheimistä, Norjan teknillis-luonnontieteellisestä yliopistosta (NTNU).  Sekä Tanskan että Norjan paikat sivusivat Tommin omaa tutkimusalaa, tosin eri tavoilla, eikä kumpikaan osunut siihen aivan yksi yhteen.

”Tanskaan muuttaminen olisi ollut kivuttomampaa, jos pakkoruotsi olisi tullut otettua haltuun jo koulussa. Kyllähän se unohdettunakin taustalla kummitteli ja opetin norjaksi muutaman luennon puoli vuotta sinne muuttamisen jälkeen ja vuoden jälkeen luennoin jo kurssin täysin norjaksi.”

Kumpikin Tommin työpaikoista eroavat Jyväskylän yliopistosta jonkin verran. Jo kokonsa puolesta ero on selvä, sillä kummatkin ovat maidensa suurimpia teknillisiä yliopistoja. Samaa on myös paljon; Pohjoismaat muistuttavat toisiaan kulttuurin puolesta hyvinkin paljon. – Osallistuvuutta ja ryhmähengen rakentamista huomasin enemmän, Tommi ruotii yliopistojen välisiä eroja.  Suomessa tutkijoiden määräaikaisuutta on paljon ja vakinaistamispolkujärjestelmä on edelleen lisäämässä sitä ja pidentämässä tutkijanuraan liittyvää epävarmaa aikaa.

”Norjassa yliopistonlehtoria, yliopistontutkijaa tai apulaisprofessoria vastaavat paikat (førsteamanuensis, førstelektor) ovat yleensä vakinaisia ja seuraava askel tutkijatohtoriuden jälkeen. Painetta vähentää määräaikaisuutta vielä tästäkin on, koska yliopistosektorilla on enemmän määräaikaisuutta kuin valtiollisella ja kunnallisella laajemmin.”

Jatkuva oppiminen on aktiivisesti läsnä Tommin elämässä. Muutaman viime vuoden aikana se on tarkoittanut erityisesti kielten opettelua, joka on mahdollistanut myös vakipaikan saamisen Kaakkois-Norjan yliopistosta matematiikan opettajankoulutuksen parista.

”Koulussa aloittava lapsi ja muu vieraaseen, vaikkakaan ei kovin vieraaseen, yhteiskuntaan sopeutuminen vaatii myös runsaasti uuden oppimista, virheiden tekemistä ja tiedonhankintaa. Tutkijana uutta tulee opittua myös jatkuvasti.”