JYUnity

Kun Riina Niutanen perheineen päätti lähteä opettajaksi Eurooppa-kouluun Brysseliin, asiat tapahtuivat nopeasti ja liikaa suunnittelematta. Iso elämänmuutos sattui sopivaan vaiheeseen ja antoi näköalapaikan kansainvälisen koulun toimintaan. ”Maailmalla on oltava energiaa tehdä töitä aika yksin. Itsestä löytyy yllättäviä asioita, kun on pakko riittää moneen uuteen haasteeseen.”

Riina on aina pitänyt lapsista ja hän hakeutuikin heti lukion jälkeen töihin jyväskyläläiseen päiväkotiin. Ovet aukesivat jo samana syksynä Helsingin yliopistoon, mutta opinnot Riina aloitti välivuoden ja uusien pääsykokeiden jälkeen Jyväskylän yliopistossa, varhaiskasvatuksen laitoksella. Opintojen ollessa vielä kesken Riina ryhtyi perehtymään ensin erityiskasvatuksen asiantuntijaksi, sitten varhaiskasvatuksen maisteriksi ja sitten jälleen uusien pääsykokeiden kautta erityisluokanopettajaksi. Hän ajatteli jo tuolloin, että varhaiskasvatuksen opinnot ovat tärkeä osa erityisopettajan ammattitaitoa, jotta voi ymmärtää lasten kehityskaarta ja taitojen kehittymistä mahdollisimman hyvin.

Työelämän kannalta Riina kokee saaneensa parhaat eväät juuri Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatuksen laitokselta, sekä kandi- että maisterivaiheessa.

”Siellä pidettiin tarkasti kiinni siitä, että vaadittavat opinnot suoritettiin huolellisesti, opiskelija sai hyvää ohjausta, teki töitä humaanien ja taitavien opettajien kanssa ja oppi myös elämäntaitoja, jotka ovat auttaneet henkilökohtaisessa kasvussa silloin ja myöhemminkin. Pääasiana nähtiin yhteisen hyvän tavoittelu, ei täydellisyyteen pyrkimistä.”

Erityispedagogiikan opiskelu antoi mahdollisuuden täydentää osaamista itselle mielekkäällä tavalla. Opiskelujen aikaan Riinalla ei ollut sopiva elämäntilanne kansainväliseen vaihtoon, mutta kavereiden opiskellessa ulkomailla hänelle jäi nälkä nähdä kasvatus- ja opetustöiden kulisseihin muuallakin kuin Suomessa.

”Jo opiskeluaikana meitä kannustettiin uteliaisuuteen ja ihmettelyyn eri maiden kasvatusjärjestelmien suhteen aina, kun siihen tarjoutuisi tilaisuuksia.”

Rautaisannos ja todellinen näköalapaikka eri maiden opettajien työskentelyyn avautui Niutasen perheen vanhemmille ja kahdelle lapselle Brysselissä, jossa he asuivat yhdessä kaksi vuotta ja Riina vielä yhden lisävuoden yksin. – Siellä ihmeteltiin valtavasti, että perheemme lapset saivat itse valita, jäävätkö he Eurooppa-kouluun vielä yhdeksi vuodeksi, vai palaavatko he jo kotikaupunkiin Jyväskylään. Suomalaisessa koulujärjestelmässä luotetaan enemmän lasten omaan motivaatioon ja kykyyn tehdä valintoja ja itsenäistymiseen kannustetaan sekä kodeissa että koulussa jo varhain. Toisaalta Eurooppa-koulussa vaatimustaso oli kova. Se pakotti oppilaat venymään odottamattoman hyviin suorituksiin. Tätä toivoisin näkeväni suomalaisessa koulussa nykyistä enemmän.

Riina työskenteli Eurooppa-koulussa alaluokkien luokanopettajana ja huomasi isoja eroja eri maista ja kulttuureista saapuvien lasten valmiuksissa, perheiden ja opettajien ajattelutavoissa sekä lasten omien toiveiden ja lahjakkuuspiirteiden huomioimisessa. – Suomessa esimerkiksi oppilaanohjaustoiminta on elämänmittainen projekti, myös yliopistoissa. Brysselissä ja Eurooppa-koulussa oppilaanohjausta sai vain yläkoulun yksittäisillä tunneilla ja vanhempien näkemyksillä oli oppilaan lukusuunnitelmissa keskeinen sija.

”Arjen kestämistä opetettiin JYU:ssa hyvin, varhaiskasvatuksen opinnot eivät olleet liian tieteellisiä. Siitä oli iso apu kansainvälisen koulun arjessa: käärittiin hihat ja mentiin eteenpäin asia kerrallaan.”

– Kun oli uskallusta kertoa, että olen täällä uusi, enkä tunne vielä kulttuuria, kollegat ja perheet kokivat saaneensa ”luvan” auttaa ja ottaa osaa opettajankin elämään. Inhimillisyys ja tasa-arvoisuus toteutuivat molemminsuuntaisena avunantona. Kriittiset, pääosin akateemiset vanhemmat paljastuivat lempeiksi, lämpimiksi ja kannatteleviksi, ehkä hiukan päinvastoin kuin Riinalle oli ennakkoon kerrottu.

”Eurooppa-koulussa opettajien koulutustausta on kirjava ja erityisesti alakoulun opettajat koulutetaan monissa maissa varsin nopeasti ja kapea-alaisesti. Monissa keskusteluissa pohjoismaalaiset yrittivät avata muille opettajille, että meidän koulutusjärjestelmissämme varhaiskasvattajilla, luokan- ja aineenopettajilla on yhtä paljon opintopisteitä ja kaikilla on saman tasoiset korkeakoulututkinnot.”

Eroja löytyi muitakin. Selkeimmät niistä näkyivät oppimateriaalien laadussa. Pohjoismaalaisten ja erityisesti suomalaisten oppikirjat olivat omaa luokkaansa ja esimerkiksi Eurooppa-koulun opetussuunnitelman mukaan tehty, harmonisoitu matematiikan oppimateriaali tuntui suomalaisopettajista huonosti ohjeistetulta puuhakirjalta.

Suomalaisen ajattelu- ja opettamiskulttuurin mallintaminen opetusviennissä on inhimillisyytensä vuoksi todella hedelmällistä. Opetuksen syklisyys ja uuden rakentaminen vanhan tiedon päälle pitää monet heikommatkin oppilaat mukana opetuksessa. Suomessa on valtava valtti siinä, että erityisoppilaat ovat muun opetuksen mukana henkilökohtaisen opetussuunnitelman ja omien tavoitteiden myötä – ja että tuki voi olla pitkä- tai lyhytkestoista.

”Meillä ei ajatella, että erityisopetusta saava lapsi tai nuori olisi huonompi kuin muut tai että hänen tulevaisuutensa olisi sinetöity, vaikka hänellä olisi oppimiseen liittyviä diagnooseja. Toisaalta meillä erityisopetusta voi saada kuka vain, myös ilman diagnoosia.”

Työskentelystä Eurooppa-koulussa jäi Riina Niutaselle hyvät kokemukset ja mielenkiinto kansainvälisiin tehtäviin itää edelleen. – Ammatillisesti vuodet Belgiassa olivat hyviä. Opin arvostamaan omaa koulutustani, osaamistani ja tekemiäni valintoja. Niitä oli pakko perustella kansainvälisille kollegoille. Se teki arvot ja motiivit näkyviksi.” Riina huomasi, että vaikka aloituspiste oli nollassa, koulussa operoitiin paljon ranskaksi ja työmäärä oli huima, hänen asiantuntijuudelleen oli kysyntää ja sitä arvostettiin.

”Suomessa viitekehys on tuttu, ei ole tarvinnut miettiä, olenko oikea ihminen kuhunkin työhöni. Eurooppa-koulussa töitä piti tehdä jatkuvasti perustellen. Arvomaailmaltaan samanhenkisistä kollegoista tuli tärkeitä tukipilareita.”