JYUnity

Maaliskuun puolivälissä valmistuivat uudet opetussuunnitelmat, joita työstimme yli vuoden. Sitten tuli koronavirus, joka pakotti myllertämään opetuksen yhdessä viikonlopussa.

Meistä useimmat olemme oppineet opettamaan matkimalla. Olemme matkineet opettamisen tapoja, joihin olemme itse opiskelijoina tottuneet. Olemme tottuneet luokkatiloihin, läsnäoloon, ryhmätöihin, kädestä pitäen ohjaamiseen, kasvokkaiseen vuorovaikutukseen. Olemme tottuneet pukemaan opetuksen tietynlaisiin vaatteisiin.

Nyt opetuksen ulkoasu yllättäen muuttui. Pakko sai meidät osallistumaan valtavaan opetuskokeiluun. Luokkahuoneet katosivat, tenttitilaisuudet poistuivat, kädestä pitäen ohjaaminen hävisi. Kasvokkainen vuorovaikutus pikselöityi, myös opiskelijoiden välillä. Opetus ikään kuin riisuttiin alastomaksi. Vaikka osa opettajista on tehnyt verkko-opetusta vuosikausia, suurimmalle osalle meistä muutos tarkoitti opetuksen riisumista tutuista vaatteista, vuosikymmenten tavoista ja perinteistä.

Tilanne on opiskelijoille ja opettajille ankara, mutta ehkä riisumisessa on hyvääkin. Riisuminen kun pakottaa tarkastelemaan opettamisen luonnetta syvällisemmin.

Etäopetus saa meidät konkretisoimaan omia opetusfilosofioitamme.

Se herättää kysymyksiä. Materiaalin saan helposti tarjolle, mutta mitä muuta minun opettajana nyt pitääkään tehdä? Mitä opiskelijat tekevätkään oppiakseen? Miten parhaiten tukisin opiskelijoiden oppimisprosessia? Mikä onkaan opettamisen syvin olemus?

Nämä ovat vaikeita kysymyksiä ja on valitettavaa, että niihin pitää vastata kiireellä ja pakon edessä, mutta niiden kysyminen sinänsä on hyödyllistä. Kysyminen on omiaan johdattamaan meidät pedagogisen tutkimuksen ja koulutuksen ääreen. Pedagoginen tutkimus on kautta aikain tirkistellyt alastonta opetusta ja pyrkinyt tunnistamaan oppimiselle suotuisat elementit eri opetustilanteissa. Pedagoginen koulutus puolestaan on pyrkinyt soveltamaan tutkimustietoa käytäntöön. Haasteena ovat kuitenkin olleet totutut tavat; opetuskokeilut ovat usein jääneet kokeiluiksi. Mutta nyt kun totuttuihin tapoihin ei pääse nojaamaan, opetuksen kehittämisessä pääsevät ehkä luonnostaan korostumaan pedagoginen koulutus ja sen tutkimusperustaisuus.

Tällä hetkellä meillä on vielä vähän kokemuksia siitä kuinka hyvin etäopetus on onnistunut. Mutta koska poikkeustilanne pakottaa esittämään hyviä kysymyksiä ja tarkastelemaan opetusta eri vaatteissa, uskon että kaiken tämän jälkeen opetuksemme tulee olemaan entistäkin laadukkaampaa.

Pekka Koskinen
Kirjoittaja on yliopistonlehtori ja fysiikan laitoksen varajohtaja, joka vastaa laitoksen opetusasioista ja viestinnästä.