Syyskuun ensimmäinen päivä vuonna 1976. Istun yksin yksiössäni Voionmaankadulla, olo on hämmentynyt, jopa vähän pelokas. Isäni on tuonut minut uuteen opiskelukaupunkiini päivää aikaisemmin. En tunne ketään koko kaupungista. Kämpän katossa palaa hehkulamppu, varjostinta ei ole. Saab 96:n katolla tuotu laveri on kämpän ainoa huonekalu.
Seuraavana päivänä suuntaan Seminaarinmäelle. Uudet historian opiskelijat kokoontuvat ja jakautuvat pienemmiksi ryhmiksi, joissa vanhemmat opiskelijat opastavat meitä opiskelijaelämän käytänteisiin, virallisiin ja epävirallisiin. Lounastauolla rohkaisen mieleni ja kysyn yhdeltä oman ryhmäni opiskelijalta ”lähdetäänkö syömään?”. Hän ei viitsi kieltäytyä. Menemme Valion baariin Kauppakadulla.
Siitä alkaa ystävyys, joka on jatkunut tähän päivään asti.
Pikku hiljaa kämppääni ilmestyy lampunvarjostin, kirjoituspöytä, ruokapöytä ja pari tuolia. Kotiin käyn soittamassa lennättimessä, usein vastapuhelun. Syksyn mittaan ensimmäisenä päivänä tapaamani ystävän lisäksi vakioporukkaan tulee 2 jäsentä lisää, ”4:n kopla” on kasassa. Koplassa kohtaavat savolaisuus, karjalaisuus ja peräpohjalaisuus. Hyvä kombo! Muut 3 asuvat Kortepohjassa, minä kaupungissa. Myöhemmin moni ihmettelee, ettenkö asunutkaan opiskelijakylässä, niin usein minut siellä nähdään. Milloin kenenkin ”koplalaisen” kämpillä tai Rentukassa.
Elämä on huoletonta, opiskellaan, mutta eletään muutenkin. Ystävät tekevät arjesta juhlaa ja aina löytyy aihetta juhlaan. Töitäkin tehdään. Vanhemmilta ei rahaa haluta pyytää ja alkuvuosina jouluisin ja kesäisin suunnaksi otetaan Ruotsi. Special Städning saa useamman kerran koplalaisista ahkerat työntekijät. Eri kokoonpanoissa matkustamme lahden yli, yleensä kansipaikoilla. Hankimme hyvät opiskelurahat siivoamalla ruotsalaisissa sairaaloissa ja vanhainkodeissa. Työ ei aina jaksa innostaa, mutta parhaat ystävät ympärillä auttavat kestämään. Tienisteillä ostan kämppääni puhelinosakkeen, yhteydenpito kotiin ja ystäviin helpottuu kummasti.
Luentoja, tenttejä, iloja ja suruja, murheita ja pettymyksiä, elämää, kaikkea sitä kuorrutettuna hyvillä ystävillä tarjoaa JYU ja elämä Jyväskylässä. Ystävyys syvenee yhteisten kokemusten myötä. Toteamme olevamme kaikki ihan erilaisia ja jokainen saa olla oma itsensä. Hyvä match! Siinä ehkä se salaisuus. Yksi suunnittelee tarkasti kaiken etukäteen, toinen puhuu vuolaasti, kolmas yrittää ehtiä sanoa jotain väliin, neljäs tasapainoilee siinä välissä.
Yliopiston kirjastossa saattaa mennä monta päivää peräkkäin niin, ettei kirjaston kahviosta ehdi työskentelytilaan lainkaan. Juttukaverit vain vaihtuvat ja täytetyillä karjalanpiirakoilla korvataan kunnon lounaat.
Siitäkin huolimatta valmistumme yksi toisemme jälkeen. Kirjeet ja kortit alkavat kulkea Turun, Helsingin, Lappeenrannan ja Enontekiön välillä. Kiitos koplan, koko Suomi tulee tutuksi. Mahtava bonus! Perustetaan perheitä, syntyy lapsia, erotaankin. Ystävyys ja yhteydenpito säilyvät.
Vuodet vierivät, sähköpostit ja tekstiviestit lentelevät, nyt osin uusille paikkakunnille. Työuraa tehdään yhtä lukuun ottamatta koulumaailmassa. Toteutamme ennustetta, jonka mukaan jokainen vaihtaa elämänsä aikana ammattiaan, jotkut useamminkin. Historia vaihtuu loppututkinnosta huolimatta kaikilla hyväksi harrastukseksi. Pari kertaa vuodessa kokoonnumme joko Lappeenrantaan, Pälkäneelle tai Helsinkiin. Kokemuksia vaihdetaan, taivastellaan (koulu)maailman menoa ja tiedetään, miten olisi paras. Parasta tapaamisissa on kuitenkin rentous: teeskennellä ei tarvitse, kopla kuitenkin jysäyttäisi maanpinnalle suoruudellaan ja rehellisyydellään.
Puhetta ja pohdittavaa riittää, maailman menosta, omasta elämästä ja tulevaisuuden suunnitelmista. Yhdessä on helppo ja hyvä olla.
Jyu antoi hyvät eväät elämään, ammattiin tarvittavat pohjatiedot ja valmiudet. Vuosien mittaan työt ja työtehtävät ovat vaihtuneet. On opiskeltu uusiin ammatteihin, tehty monenlaisia töitä. Mutta jotain kaiken tämän keskellä säilyy, elinikäinen ystävyys made by JYU. Viime vuosina tapanamme on ollut tehdä yhteinen reissu alkukesästä. Kohta sen voi tehdä milloin vain, koska työelämä alkaa kaikilla jäädä taakse. On taas aikaa olla enemmän ystävien kanssa. Kännykät pirisevät ja WhatsApp:ssa on ryhmä ”4:n kopla”.
Ystäviä vuodesta 1976. Thank you JYU!
Leena Kohvakka-Turja, FM, opo
Kuvassa vasemmalta oikealle: Leena Kohvakka-Turja, Pirjo Hyppönen (os. Mustonen), Marja Suomalainen, Heli Urnberg (os. Tenhunen)
Tilaa JYUnity-lehti
Tilaa tuoreimmat JYUNITY-jutut näppärästi sähköpostiisi. Voit tarvittaessa peruuttaa tilauksesi koska tahansa.