JYUnity

– Kansainvälisissä yhteyksissä on saanut huomata, että Suomen opettajankoulutusta arvostetaan maailmalla, OAJ:n puheenjohtaja OIli Luukkainen kiteytti. Hän oli yksi Ruusupuiston aulassa 24.9. pidetyn paneelikeskustelun osallistujista.

Koko maan yliopistojen kasvatustieteiden yksiköissä kannetaan huolta kasvatusalan yliopisto-opintoihin hakeutuvien määrän jatkuvasta laskusta. Jyväskylän yliopisto halusi tilaisuudella avata keskustelua siitä, mitä eri toimijoiden yhteistyöllä asiassa voidaan tehdä.

Opettajankoulutuksen näkymistä olivat Luukkaisen lisäksi keskustelemassa vararehtori, professori Marja-Leena Laakso (JYU), professori Jussi Välimaa (KTL), Opetusministerin erityisavustaja (varhaiskasvatus ja perusaste) Mika Parkkari (OKM), lehtori Matti Rautiainen (OKL) ja opiskelija Joona Koivisto (SOOL). Tilaisuuden juonsi johtaja Sirpa Eskelä-Haapanen (OKL).

Yhteistyö nousi puheenvuoroissa yhdeksi keskeiseksi teemaksi tulevaisuuden koulua ja opettajien koulutusta mietittäessä. Esimerkiksi Koivisto korosti opiskelijoiden asiantuntijuuden merkitystä opetusta kehitettäessä. Esille nousivat myös eri koulutusasteiden yhteistyö ja opettajankoulutuksen sitominen kiinteämmin alan täydennyskoulutukseen.

Varhaiskasvattajien työ kaipaa arvostusta

Yleisö oli kysyttäessä jokseenkin yksimielisesti sillä kannalla, että koulutusalan ammattilaiset viihtyvät arjen työssään. Laakso viittasi puheenvuorossaan Talis-tutkimukseen, jonka mukaan opettajat ovat edelleen tyytyväisiä ammattiinsa. Hänen mukaansa iso kysymys kuitenkin on, pitääkö luokanopettajien uralle hakeutuvien määrän laskusta olla huolissaan ja kuinka merkittävä indikaattori hakijamäärä on sille, että suomalainen opettajien koulutus ja koko opetus- ja koulutusala säilyttää korkean tasonsa ja kansainvälisestikin hyvin arvostetun maineensa.

Toisaalta Laakso toi esiin arvostuksen ongelmia varhaiskasvattajien työtä kohtaan. – Puhutaan edelleen päiväkodin tädeistä. Ja varhaiskasvattajien palkkataso Suomessa on OECD:n keskitason alapuolella, Laakso konkretisoi. Luukkainen huomautti, että kuntapäättäjät ovat myös tärkeässä roolissa varhaiskasvatuksen palkka-asioissa.

Alan julkisuuskuvaa myös sivuttiin. Välimaa toivoi, että toimittajat eivät käsittäisi kriittisyyttä pelkästään kielteisyydeksi. Hän kannusti myös omaa väkeä, tutkijoita, osallistumaan aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Parkkari oli myös havainnut, että koulun hyvä arki ei ylitä uutiskynnystä, huonot uutiset ruokkivat negatiivisuutta. Hän uskoi kuitenkin, että hyvien rakenteiden vahvistaminen yhteistyöllä kantaa tulosta.

Rautiainen korosti, että opettajan on luovuttava tietäjän roolista ja lähdettävä yhdessä oppilaiden kanssa tutkimaan maailmaa. – Greta Thunberg ei ole ohimenevä oikku, vaan kuva tulevaisuudesta. Nuoret ovat tyytymättömiä aikuisten päätöksiin, ja heillä on siihen oikeus. Vähintä, mitä me voimme tehdä, on kuunnella ja antaa heidän toimia tasavertaisina meidän kanssamme, hän kiteytti.

Paneelin ilmapiiri oli loppupuheenvuoroissa toiveikas. Mitään peruuttamatonta ei ole vielä tapahtunut. Maailma muuttuu ja koulut sen mukana. Muutoksiin voidaan kuitenkin yhdessä proaktiivisesti vaikuttaa. Hyviä asioita ei pidä sivuuttaa. Keskustelijat korostivat esimerkiksi suomalaisen opettajan autonomista asemaa oman työnsä asiantuntijana. Koulutus on edelleen tärkeä palikka tasa-arvoisen yhteiskunnan säilyttämisessä. – Suomalainen opettajankoulutus on edelleen hyvin tasalaatuista, Välimaa painotti.

– Tilaisuudesta jäi vahva tunne, että nyt on yhteinen halukkuus viedä asiaa eteenpäin, Eskelä-Haapanen toteaa. Voimavaroja yhdistäen saadaan asioita liikkeelle ja toteutetuksi, samalla kuitenkin muistaen kunkin yksikön erityisosaaminen sekä profilaatio. – Kasvatusalan ja opettajankoulutuksen arvostuksen palauttaminen onnistuu parhaiten positiivisen julkisen puheen ja yhdessä tekemisen kautta, hän uskoo.

Tilaisuus katsottavissa tallenteena: https://moniviestin.jyu.fi/ohjelmat/erillis/ktl/tutkii-ja-keskustelee/ruusupuisto-tutkii-ja-keskustelee-24-9.2019