JYUnity

Jyväskylän yliopistossa opetuksen kehittämiseen panostetaan strategiasta alkaen. Yliopistossa aloitti työnsä kolme uutta pedagogista yliopistonlehtoria, joilla on erilaiset tehtävänkuvat. He tarttuvat kehittämistyön haasteeseen. Keitä he ovat ja millaisia ideoita heillä on yliopiston opetuskäytänteiden kehittämiseksi?

Opetuksen laadun ja käytänteiden kehittäminen on yksi Jyväskylän yliopiston strategisista tavoitteista. Koulutuksen kehittämisohjelmaan on kirjattu JYULearn-konsepti, jossa kehitetään yliopistomme toimintaympäristöä pedagogisesti monimuotoiseksi ja teknologisesti tarkoituksenmukaiseksi.

Kehittämistyö otti vastikään askeleen eteenpäin, kun pedagogista toimijajoukkoa vahvistettiin kolmen pedagogisen yliopistonlehtorin rekrytoinnilla.

– Viime vuosina olemme tunnistaneet, että globaalit, yhteiskunnalliset ja teknologian kehitykseen liittyvät muutosajurit haastavat entistä ketterämpään ja tulevaisuuteen suuntaavaan opetuksen ja koulutuksen kehittämiseen. On äärimmäisen tärkeä ja hieno asia, että saimme vahvistettua joukkojamme tässä tärkeässä työssä, iloitsee koulutuksen vararehtori Marja-Leena Laakso.

Moniäänistä näkökulmaa

Uudet yliopistonlehtorit edustavat erilaisia tieteenaloja.

– Koulutuksen kehittämisessä on vahva ihmistieteiden traditio, mutta se ei ollenkaan tarkoita sitä, että kehittämistyö olisi vain tiettyyn tieteenalaan sidottua. Monitieteisyys on tässäkin asiassa keskeistä ja eri tieteenalojen edustajien osallistuminen kehittämiseen on enemmän kuin tärkeää, muistuttaa Peppi Taalas, joka vastaa JYULearn-kehittämistyöstä Monikielisen akateemisen viestinnän keskus Movin johtajan tehtävän rinnalla.

Lehtorit tukevat opettamisen kehittämistä tutkimusperustaisesti. Opetukseen kohdistuvat muutospaineet ovat moninaisia. Perinteistä opetus- ja ohjaushenkilöstön osaamisen kurssiperustaista toimintaa laajennetaan kohti yhteissuunnittelulle (co-design) perustuvaa pedagogista tulevaisuusorientoitunutta kehittämistä, jossa teknologialla on luontainen rooli.

Kaikilla kolmella uudella yliopistonlehtorilla on erilaiset vastuualueensa. He tulevat olemaan mukana sekä OPS-työssä että koulutuksen strategisen kehittämisohjelman keskeisissä kehittämistoimissa.

Keitä siis on tarttunut uusiin tehtäviin ja millaisena he näkevät opetuksen kehittämisen suunnan?

Opiskelijalähtöisyys on kehityksen kantava voima

Sami Lehesvuori on taustaltaan matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opettaja ja vuorovaikutuksen tutkija. Hän on työskennellyt useissa kansainvälisissä hankkeissa, joissa on tutkittu vuorovaikutuksen liittyviä ilmiöitä ja niiden yhteyttä oppimiseen. Lehesvuori siirtyi tehtävään Opettajankoulutuslaitokselta opettajien vuorovaikutus- ja arviointiosaamisen kehittämiseen liittyvästä hankkeesta.

Lehesvuoren mukaan yksi keskeisimmistä yliopiston opetuksen kantavista teemoista on opiskelijalähtöisyys, mikä voi ilmetä eri muodoissa ja eri tasoilla.

– Opiskelijalähtöisyyttä on joustava, ajasta ja paikasta riippumattoman oppimisen mahdollistaminen. Yhtä lailla opiskelijalähtöisyys ilmenee laadukkaassa ja dialogisessa opetusvuorovaikutuksessa. Pyrin paikantamaan ja tutkimaan jo olemassa olevia opiskelijalähtöisiä lähestymistapoja ja käytänteitä sekä edistämään opiskelijalähtöisyyttä lisäämällä tietoisuutta sen ilmenemismuodoista eri opetus- ja oppimisympäristöissä, Lehesvuori kertoo.

Mitkä hän näkee suurimpina yliopisto-opetuksen kehittämisen paikkoina?

”Opetuksen ja tutkimuksen jakolinjoja tulisi hälventää, sillä systemaattinen oman opetuksen tutkimusperustainen reflektointi on tärkeä osa laadukasta opetusta ja sen jatkuvaa kehittämistä.”

– Samalla kun opettajat ymmärtävät opiskelijoiden ja opiskeltavan alan tarpeet parhaiten, tutkimus mahdollistaa pedagogisten lähestymistapojen analyyttisen tarkastelun ja kehittämisen. Monialaisissa tiimeissä tehtävä työ lisää opetuksen ja tutkimuksen vuorovaikutusta ja edistää opettajien aktiivista ja akateemista toimijuutta, Lehesvuori sanoo.

Opettajat itselle sopivien digipedagogisten tapojen äärelle – myös opiskelijapalautetta kuunnellaan

Päivi Kousan työtaustaan sisältyy muun muassa terveydenhuollon asiantuntijatehtäviä, luonnontieteen opettajankoulutuksen kehittämistä, opinto-ohjausta, tutkimusta sekä lukuisia kansainvälisiä hankkeita.

– Viimeksi koordinoin Business Finlandin rahoittamaa ja Helsingin yliopiston johtamaa AI in Learning -hanketta, jossa tutkin EdTech yritysten ja koulujen kokemia haasteita ja mahdollisuuksia digipedagogiikkaan ja tekoälyn eettisyyteen liittyen, Kousa summaa.

Yliopistonlehtori Päivi Kousa

Hän haluaa työnsä kautta tukea opettajia etsimään ja löytämään sellaisia digipedagogisia keinoja, joiden avulla voidaan entistä paremmin hyödyntää monimuotoisia oppimisympäristöjä – opiskelijoiden moninaisuus ja kestävä kehitys huomioiden.

– Tarkoituksena ei ole muuttaa sellaista, mikä jo toimii, vaan yhdistää opettajan omaa asiantuntijuutta digipedagogiikkaa kullekin sopivassa suhteessa elinikäiseen oppimiseen ja hyvinvointiin tähdäten. Lisäksi haluan innostaa kaikkia sekä kansalliseen että kansainväliseen moniammatilliseen yhteistyöhön yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa.

”Vaikka monen digitaidoissa on tapahtunut huikeaa kasvua, on vielä paljon tarvetta tiedolle, tuelle sekä itselle sopivien digipedagogisten tapojen löytämiselle.”

– On tärkeää, että digitaaliset materiaalit ja välineet ovat myös turvallisia ja eettisesti kestävällä tavalla kehitettyjä. Digiasioiden lisäksi keskeisiä aiheita tulevat olemaan erityisesti tasa-arvoon, kestävään kehitykseen ja elinikäiseen oppimiseen liittyvät asiat, Kousa pohtii.

Vuorovaikutus tutkitusti edistää niin opettajien kuin opiskelijoidenkin hyvinvointia, mutta juuri vuorovaikutus väheni dramaattisesti pandemian ja etäopetuskauden aikana. Edelleen tarvitaan tutkimusta ja kokeiluja siihen, miten etä- ja hybridiopetuksessa pystytään mahdollisimman innostavaan ja vuorovaikutteiseen toimintaan.

Parempaa ymmärrystä tulevien sukupolvien oppimisvalmiuksista

Timo Kovasen tausta on musiikinopettajana yleissivistävässä koulussa ja opettajankouluttajana. Viimeiset seitsemän vuotta ennen Jyväskylään paluuta hän toimi Oulun normaalikoulussa musiikin lehtorina, ohjaavana opettajana, ohjaajakouluttajana ja musiikkikasvatuksen yliopisto-opettajana.

Pitkä kokemus koulutusalan valtakunnallisissa järjestöissä on kartuttanut Kovasen osaamispääomaa ja auttanut hahmottaan toimintakenttää laaja-alaisesti: opetussuunnitelmaosaaminen, koulutuksen hallinnan mekanismien tarkastelu sekä luova mutta punnitseva toisintoimisen mahdollisuuksien kartoittaminen ovat oleellisesti osa hänen asiantuntijuuttaan.

Yliopistonlehtori Timo Kovanen

Kovasen rooli JYULearnin tavoitteiden edistämisessä on osuvien ja pedagogista ajattelua uuteen asentoon tuuppaavien kysymysten muotoilu ja kysyminen sekä opetuksen kehittämisen sparraaja.

– Olen innolla mukana rakentamassa strategian peräänkuuluttamaa sivistysyliopistoa pedagogisena yhdessä ideoijana, eräänlaisena konsultoivana oppimisarkkitehtina, Kovanen sanoo.

Kovanen näkee opetuksen kehittämisessä kolme pääkohtaa. Ensinnä Kovanen toivoo, että jyrkät erottelut perinteisen ja digioppimisen tai lähi- ja etäopetuksen välillä hälvenisivät. Opetuksen tulee olla käytännöllistä ja joustavaa.

”Monimuotoisten opetus- ja oppimiskäytänteiden käypäisimpiä sovelluksia on syytä muovata mielekkääksi ja toimivaksi oppijalähtöiseksi pedagogiikaksi.”

Toisena Kovanen mainitsee sen, että ohjausmekanismeissa opetuksen kehittämisen ja korkeatasoisen pedagogiikan soisi tulla paremmin näkyväksi ja palkituksi. Viimeiseksi Kovanen nostaa esiin paremman ymmärryksen tulevista sukupolvista.

– Strateginen tavoite rohkeista akateemisista asiantuntijoista edellyttää, että ymmärrämme selkeämmin tulevien ylioppilassukupolvien muuttuvat valmiudet akateemiseen ajatteluun ja toimintaympäristössä toimimiseen.