Yliopistomme eräs erikoisuus on kesäyliopistoon sijoittuva Ikääntyvien yliopisto. Yksi sen suosituimmista tuotteista on syys- ja kevätlukukausin toteutettu yleisluentosarja.

Tänä syksynä sain luennoida aiheesta, joka käsitteli kyselytutkimusten ja vaaligalluppien toteutusta ja tulosten luotettavuutta. Tällä kertaa keskityin kyselytutkimusten taustalla oleviin menetelmiin.  Hyvä esimerkki on vaaligallup. Siinä halutaan tietää, mikä on kunkin puolueen kannatusprosentti ennen vaaleja.

Esimerkiksi Suomessa äänioikeutettuja on noin 4,5 miljoonaa, joten miten on mahdollista, että vähemmän kuin 1000 haastateltua pystyy antamaan todella tarkan tiedon puolueiden kannatusprosenteista? Tämä on kyselytutkimustekniikkaa parhaimmillaan. Sen taustoihin tässä kurkistettiin kansanomaisesti matemaattisia kaavoja vältellen.

Eräs keskeinen kysymys on ymmärtää, miksi laskettu puoluekannatusprosentti (%) ei ole tarkalleen sama kuin puolueen vaaleissa saavuttama. Siksipä kannattaisi lukijan lisätä mielessään noin-sana %-luvun eteen. Esimerkiksi viime huhtikuun mittauksissa Keskustan kannatus maamme suurimman kyselytutkimuslaitoksen Kantarin mittauksissa oli 14.4 %. Vaalin lopputulos oli 13.8 %, mutta ero menee ns. virhemarginaalilla levitetyn luottamusvälin  sisään. Tämä on syy, miksi otannalla kerätyn kyselytutkimusten prosenttilukuja lukevan on mielessään liitettävä niiden eteen ”noin” -sana. Mistä sitten johtuu vaihtelu? Se on peräisin siitä, että vastaajat on arvottu kaikkien äänikelpoisten joukosta. Tällöin otokseen voi tulla liikaa tai liian vähän Keskustan kannattajia aiheuttaen laskettuun kannatusprosenttiin heilahtelua puoleen jos toiseenkin.

Miellyttävä yllätys oli, kun kuulijaksi ilmoittautui mieshenkilö, joka oli tilastotieteen perusluennollani 50 vuotta sitten tässä samaisessa päärakennuksen juhlasalissa. Hän kertoi olleensa aloittelija, mutta kyllä minunkin on myönnettävä, että tuolloin olin aloitteleva yliopisto-opettaja. Nimittäin oma väitöskirjani on vuodelta 1981 eli 38 vuotta sitten. Henkilö on Helsingin yliopiston tilastotieteen emeritusprofessori Risto Lehtonen (kuvassa oik.). Hänen kanssaan olen tehnyt vuosia yhteistyötä, joiden tuloksena on syntynyt runsaasti tilastotieteellisen menetelmäalueen kirjallisuutta.

Tiede ja taide kulkevat tietyllä tavalla käsi kädessä. Siksi luento päätettiin runoon ”tilastotiede”, jonka ranskan kielen opiskelijamme Pirjo Virkkunen oli kirjoittanut 1981. Sen esitti tanssitaiteen asiantuntija tyttäreni Metsälintu Pahkinen. Yleisön tykästyi esitykseen siinä määrin, että se piti esittää kahdesti.

Luennon jälkeen keskustelin kolmen alan ammattilaisen kanssa. Tietoykkösen toimitusjohtaja ja kaksi Taloustutkimus oy:n käyntihaastattelijaa. Samalla aloin miettiä, että tulikohan tässä pidettyä epävirallinen ”jäähyväisluentoni”. Nimittäin viimeinen ohjaamani tilastotieteen väitöskirjakin hyväksyttiin jo vuonna 2018.

Erkki Pahkinen

 

Keskustele

  Tilaa  
Ilmoita

Tilaa tuoreimmat JYUNITY-jutut näppärästi sähköpostiisi. Voit tarvittaessa peruuttaa tilauksesi koska tahansa.