Pitkän ja monipuolisen uran luonnontieteen pedagogiikan tutkimuksen alalla tehnyt professori Jouni Viiri on viimeisissä hankkeissaan kiinnostunut yhdistämään automaattista puheen tunnistusta ja koneoppimista opettamisen pedagogiseen analyysiin. Viirin lähestymistapansa on melko uusi ja harvinainen kasvatustieteissä.

– Teknisesti voidaan äänittää fysiikan tunti, ja se saadaan suoraan käännettyä digitaaliseksi dataksi. Sitten otetaan mukaan verkkoteoria, katsotaan, miten opettaja liittää puheessaan yhteen tiettyjä käsitteitä. Näin saadaan verkkokuvauksia ja voidaan katsoa, mitkä tavat puhua ovat hyviä, ja ottaa ne mukaan opettajankoulutukseen, Viiri selittää.

– Osa tutkijoista saattaa väittää, ettei tässä ole mitään järkeä, koska ei ole ennalta oletettua teoriaa, Viiri itse arvioi. Kollegoita koukkaus koneoppimiseen ei kuitenkaan yllätä, hän on koko uransa ajan ollut valmis heittäytymään uusiin asioihin aina mahdollisuuden tarjoutuessa.

– Sen takia olenkin ollut huono tutkija, Viiri velmuilee, kun ihmettelee hänen aiheidensa ja metodiensa laajaa kirjoa. Hän väittää vain seikkailleensa tieteessä toisin kuin ne tutkijat, jotka ovat keskittyneet yhteen ongelmaan ja porautuneet siihen aina vaan syvemmälle ja kapeammin.

Kasvatustieteisiin sattumien kautta

Jouni Viiri lähti Hämeenlinnan yhteiskoulusta Turkuun opiskelemaan teoreettista fysiikkaa ja filosofiaa. – Sitten sattui semmonen juttu, että syttyi Jom Kippurin sota. Siitä seurasi öljykriisi ja siitä taloudellinen taantuma. Suomessa opintolainat jäädytettiin, ja tuli käytännön ongelmia, Viiri muistelee. Hän pelastautui Kiteelle seiskaluokkalaisten fysiikan opettajaksi ilman minkään sortin pedagogista koulutusta. – Se olikin ihan mukavaa. Oli kiva olla lasten kanssa ja siitä sai vielä palkkaakin, hän kommentoi.

Kun ensi kosketus opettamiseen oli otettu, siitä sukeutui muutaman mutkan kautta kiinnostus kasvatustieteisiin. Jean Piaget -innostus tuotti mielenkiintoisen tulkinnan kehitysteoriasta Thomas Kuhnin tieteenfilosofian kautta.

Paluu fysiikkaan ja kvanttimekaniikkaan tuotti myös sen alan jatko-opintoja ja kolmen kansainvälisen konferenssin järjestämistä kvanttifysiikan perusteista. Kasvatustieteen väitöskirjan hän teki vuorovesi-ilmiön opettamisesta ja oppimisesta. – Tuli tehtyä monia oppikirjoja kouluun ja lukioon sekä opettajien käyttöön kirja Nassesta, joka löytää tieteen. Yleistajuisia juttuja meni Tiede- ja Dimensio-lehteen. Oluen fysiikastakin tuli kirjoitettua, Viiri luettelee. Hän halusi kirjoissa selittää opettajille ja oppilaille, miksi mallit ovat tieteessä tärkeitä.

– Luonnontiede toimii mallien kautta, ne ovat parasta tiedettä.

Kansainvälinen Suomen, Saksan ja Sveitsin luonnontieteen opetuksen vertailututkimus oli yksi Viirin uran mielenkiintoisimmista. Siinä tutkittiin Suomen, Saksan ja Sveitsin fysiikan opetuksen eroja. Tuloksilla on ollut merkitystä Pisa-tuloksia tutkittaessa. Suomessa tehtiin eniten laadullisia kokeita ja Saksassa pitäydyttiin määrällisissä, Sveitsi asettui välimaastoon.

Kansainvälinen yhteistyö on ollut Jouni Viirin uralla keskeinen elementti. Tieteellisistä yhdistyksistä luonnontieteen opetuksen alan ESERA on ollut hänelle tärkeä koko sen toiminnan ajan. – Viiri on nostanut Jyväskylän luonnontieteen pedagogiikan tutkimuksen kansainvälisesti korkealle tasolle. dekaani Anna-Maija Poikkeus kuvaili Viirin eläkekahveilla.

Keskustele

  Tilaa  
Ilmoita

Tilaa tuoreimmat JYUNITY-jutut näppärästi sähköpostiisi. Voit tarvittaessa peruuttaa tilauksesi koska tahansa.