JYUnity

Pekka Juhani Hannikainen teki pitkän uran Jyväskylän seminaarin musiikin lehtorina. Hän oli säveltäjä, musiikkipedagogi, runoilija sekä suomalaisen koulu- ja kuorolaulun uranuurtaja. Hänen syntymästään tulee 9.12. kuluneeksi 165 vuotta. 

Pekka Juhani Hannikainen syntyi vuonna 1854 Nurmeksessa  Rekulan tilan mailla sijainneessa mökissä. Hannikaisen vanhemmat halusivat antaa lapsilleen parhaan saatavissa olevan koulusivistyksen. Tuohon aikaan ainoa suomenkielinen yliopistoon johtava koulu oli vuonna 1862 perustettu Jyväskylän alkeiskoulu, myöhemmin poikalyseo. Niinpä Pekka muutti yhdessä sisarustensa kanssa Jyväskylään asumaan. Kun hänet kirjattiin alkeiskoulun ensimmäiselle luokalle vuonna 1866, hän oli silloin vasta yhdentoista vuoden ikäinen.

Kolmen ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen Pekka jäi yksin Jyväskylään, vanhempien sisarusten muuttaessa pois kaupungista. Kasvava koti-ikävä vaikutti negatiivisesti koulunkäyntiin.  Hannikainen pyysi isältään lupaa keskeyttää koulu ja opiskella itsekseen lukio loppuun. Luvan saatuaan hän jatkoi opiskelua Nurmeksessa, auttoi samalla isäänsä maataloustöissä ja vannoi, ettei palaisi enää Jyväskylään.

Ylioppilaaksi tultuaan Hannikainen pääsi Helsingin yliopistoon opiskelemaan kemiaa. Hänen opiskeluaikojensa merkittävimpiä saavutuksia oli ensimmäisen suomenkielisen ylioppilaskuoron, Ylioppilaskunnan laulajien, perustaminen. Valmistuttuaan filosofian kandidaatiksi P.J. Hannikainen toimi laulun, matematiikan ja suomen kielen opettajana Helsingin suomalaisessa alkeisopistossa sekä sanomalehdessä musiikki- ja teatteriarvostelijana.

Vuonna 1887 Hannikainen otti vastaan kolme kuukautta kestävän Jyväskylän seminaarin musiikin lehtorin viransijaisuuden. Hän tuskin arvasi tuolloin, että  työsuhde tulisi kestämään 30 vuotta. Hän jäi lehtorin virastaan eläkkeelle 62-vuotiaana. Hannikaisen johdolla kuorolaulusta muodostui opettajaseminaarissa merkittävä traditio.

1900-luvun taitteen Suomessa  suurin haaste kuoroharrastuksen aloittamisessa oli kuoronjohtajien puute. Jyväskylän seminaarissa P.J. Hannikainen antoi kaikille opiskelijoilleen valmiudet kuoron johtamiseen. Niinpä seminaarista valmistuneet opettajat perustivat ympäri Suomea kuoroja sekä johtivat niitä. Kuorolaulun harrastuksen leviämisellä oli myös laajempi yhteiskunnallinen vaikutus: se kokosi maaseuduilla eri yhteiskuntaluokkia saman harrastuksen piiriin. Kuorolaulu vahvisti osaltaan Suomen kansallista heräämistä, suomalaista sivistystä ja isänmaallisuutta.

Kuva: P.J. Hannikainen yhdessä johtamansa seminaarin orkesterin kanssa keväällä 1918. JY/Avoimen tiedon keskus/tiedemuseon kuva-arkisto