JYUnity

Promootio on koulutuksen juhla, pitkällisten ja usein raskaiden oppivuosien jälkeen ansaittu  siirtymäriitti elämän seuraavaan vaiheeseen. Se vahvistaa yliopistoyhteisöä sisäisesti ja tekee sen näkyväksi ulospäin, kun promootiokulkue vaeltaa Jyväskylän keskustan läpi kaupunkikirkkoon ja tunnustuksettomaan Festum scientiae -tilaisuuteen kaupungintalolle. Se on kevään, nuoruuden ja uuden alun juhla.  Vuoden 2023 promootio juhlistaa myös yliopiston 160-vuotista taivalta ja korona-ajan päättymistä.  Felix faustumque sit!

Turun akatemia omaksui promootioperinteensä, kuten muutkin akateemiset käytäntönsä, muista Euroopan yliopistoista.  Bolognan yliopisto vihki jo 1260-luvulla tohtoreita, joiden akateemisen arvon merkit olivat sormus, lakki ja kirja.

Åbo Tidningar -lehdessä kerrottiin 13.1.1794 Turun akatemian ensimmäistä promootiosta 4.5.1643. Promovendien määrä rajattiin kahdeksaan. Oppineisuuden lisäksi arvioitiin heidän luonnettaan ja elämäntapaansa. Kuva: Kansalliskirjasto

Turun akatemian ensimmäinen promootio järjestettiin vuonna 1643.

Suomalaiset promootioperinteet ovat muuttuneet jonkin verran  380 vuoden aikana, ennen kaikkea 1800-luvulla. Pysyvä elementti on kuitenkin Suomelle ainutlaatuinen maisteripromootio.  Suomessakin maistereita promovoidaan vain Helsingin ja Jyväskylän sekä Aalto- ja Taideyliopistossa.  Suomalainen maisteripromootio onkin merkitty elävän perinnön listalle.

Parhain kandidaateista vihittiin jo Ruotsin vallan aikana maisteriksi ensimmäisenä (primus), toiseksi paras viimeisenä (ultimus). 1700-luvulla promovendit pukeutuivat tummiin silkkiviittoihin, jotka korvautuivat 1800-luvulla ensin yliopistounivormulla ja sitten frakeilla.

1800-luvulta lähtien promovendien seuralaiset, seppeleensitoja(ttare)t, ovat pukeutuneet valkoiseen, ja vastaavasti naismaisterit (ensimmäisenä Suomessa Emma Irene Åström vuonna 1882) valkeaan pukuun.

Keisarillisen Aleksanterin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootio vuonna 1894. Kaksi naismaisteripromovendia ovat vihkimisvuorossa. Keskikäytävällä seisoo juhlamenojen ohjaaja, romaanisen ja germaanisen filologian professori Werner Söderhjelm. Kuvaaja: K.E. Ståhlberg, kuva: Museovirasto, historian kuvakokoelma

Offisiantit toimittavat seremonian

Promootion toteuttavat yliopiston puolesta offisiantit (lat. officiantes ’seremonioiden toimittajat’), nykykäytännön mukaan promoottori, juhlamenojen ohjaaja ja yliairut.

Promoottori (lat. promotor/promotrix et brabeuta), yliopiston tehtäväiältään vanhin professori, edustaa yliopistoa, joka on hänelle antanut valtuudet vihkiä maisterit, kunniatohtorit ja tohtorit (lat. promotor/promotrix legitime constitutus/constituta ’laillisesti nimitetty promoottori’).  Hänet on itse vihitty maisteriksi ja tohtoriksi.  Antaessaan promovendeille heidän oppiarvonsa merkit ja oikeudet hän toteuttaa siirtymäriitin, joka liittää vihityt Bolognaan asti ulottuvaan jatkumoon.

Promoottori vastaa perinteiden noudattamisesta koko promootiossa.

Juhlamenojen ohjaaja (lat. praefectus caerimoniarum) on hänkin professori, jonka tehtävä on vastata ennen kaikkea aktin perinteiden mukaisesta toimittamisesta yhdessä promoottorin kanssa. Hänet tunnistaa punaisesta nauhasta.

Yliairut (lat. summus designator/summa designatrix) on tohtori; hän on vastuussa promootion kulun kannalta ratkaisevien avustajien, airuiden, rekrytoinnista, kouluttamisesta ja toimista koko promootion ajan. Hän kantaa sinistä nauhaa.

Offisianttien tukena on eri tiedekuntien edustajista koottu promootiotoimikunta.  Jyväskylän yliopiston hallinto tukee monipuolisesti järjestelyjä muun muassa promootiokoordinaattorin työn kautta.  Promovendit osallistuvat järjestelyyn maisteri- ja tohtoritoimikunnan kautta.

Jyväskylän yliopiston promootio vuodelta 1996. Lavalla ovat promoottori ja vihityt maisterit, kunniatohtorit ja nuoret tohtorit.  Käytävällä on punanauhainen juhlamenojen ohjaaja. Ensimmäinen kaikkien tiedekuntien promootio järjestettiin Jyväskylän yliopistossa vuonna 1969.

Oppineisuuden symbolit ovat esillä promootiossa

Jo 1640-luvulla aktin tärkeäksi osaksi muodostui tieteellinen keskustelu tietyn promovendin ja tiedekunnan edustajan välillä.  Myöhemmin tästä kehittyivät maisterin- ja tohtorinkysymys, joka esitetään promovendien primukselle.  Kun primuspromovendin vastaus on hyväksytty, vihkimys voi alkaa.

Laakeriseppelettä on käytetty promootioissa 1700-luvulta lähtien.

1600-luvulla promoottori julisti nimeltä mainiten promovendit maistereiksi kuvaten myös uuden arvon merkit: kirjan, jonka uudet maisterit löivät yhtä aikaa kiinni osoittaakseen oppinsa saavuttaneen riittävän tason, punaisen maisterinpäähineen metalliseppeleineen ja sormuksen.

Punainen maisterinpäähine symboloi vapautta ja itsenäisyyttä.  1700-luvulta lähtien käytetty laakeriseppele viittaa Apolloniin, tieteen ja musiikin jumalaan, sekä voittoon, kuten roomalaisessa triumfissa. Kultainen maisterinsormus taas symboloi maisterin laajoja tietoja eri aloilta. Tohtorin arvonmerkit, silinterihattu ja älyn terävyyttä symboloiva miekka, vakiintuivat käyttöön 1800-luvulla.

Filosofian maisterin arvo vastasi vuoteen 1828 myös tohtorinarvoa. Teologisessa, oikeustieteellisessä ja lääketieteellisessä tiedekunnassa promovoitiin Ruotsin vallan aikana, joskin harvoin, tohtoreita.  1700-luvulla varsinkin teologian tohtorin arvo myönnettiin myös nykyisten kunniatohtorin arvon tapaan akatemian kannalta merkittävästi ansioituneille henkilöille.

Uusi promootiokantaatti ja -runo juhlistavat promootiota

Promootioihin on aina kuulunut tärkeänä osana musiikki.

Jyväskylän yliopiston elinvoimainen musikaalinen perinne tulee vaikuttavasti esiin sinfoniaorkesterin esittämän kulkue- (muun muassa Jean Sibeliuksen Promootiomarssi) ja vihkimismusiikin (muun muassa Andante festivo) sekä Annamari Kähärältä tilatun promootiokantaatin kautta.  Alusta pitäen on promootiorunous kuulunut suomalaistenkin promootioiden traditioihin.

Aiemman monimuotoisen onnittelurunouden korvasi 1800-luvun alussa kaikille vihityille osoitettu promootioruno, jonka tänä vuonna luo AP Kivinen.

Promootiot alkoivat avautua muulle yhteiskunnalle 1700-luvulla, kun promootiopäivällisille saivat osallistua myös naiset.  Promootiotanssiaiset taas vastasivat suuriruhtinaskunnassa itsenäisten valtioiden hovi- ja valtiopäivätanssiaisia.

Naisten läsnäolo promootiossa vahvistui myös Suomelle ainutlaatuisen hahmon, yleisen seppeleensito(attare)n (lat. virgo coronaria/puer coronarius), kautta 1832 lähtien. Yleinen seppeleensitoja(tar) on sellaisen yliopiston professorin tytär tai poika, jota halutaan erityisesti kunnioittaa. Hän ottaa yhteyttä aiempiin yleisiin seppeleensitoj(attar)iin oppiakseen maisterinseppeleiden sitomisen ja opettaakseen sen maisteripromovendien seppeleensitoj(attar)ille. Taitojen välittyminen taataan kutsumalla aiemmat yleiset seppeleensitoja(ttare)t jokaiseen promootioon.

Vuoden 1882 promootiosta lähtien promovendeista on ollut yhä suurempi osa naisia.  Jyväskylän yliopiston 11. maisteri- ja tohtoripromootiossa 2023 he muodostavat vihittävien enemmistön.

Jyväskylän yliopistossa vietetään 11. kaikkien tiedekuntien maisteri- ja tohtoripromootiota 19.5.-21.5.2023.  Promoottorina toimii tänä vuonna tehtäväiältään vanhin professori, Outi Merisalo, juhlamenojen ohjaajana professori Timo Sajavaara ja yliairuena akatemiatutkija Elina Sillanpää. Promootiokulkueen matkaa voit seurata lauantaina 20.5. noin kello 14.30 alkaen Jyväskylän keskustassa.

promootio, lat. promotio, verbistä promovere ‘työntää eteenpäin’

Lähteet:
P.F. Grendler, The Universities of the Italian Renaissance. Baltimore–London 2002.
M. Klinge, Helsingin yliopisto 1–3. Keuruu 1987–1990.