Oppimistulosten lasku ja koulutuksen eriarvoistuminen herättää keskustelua, mutta etenkin vaalien lähestyessä liikehdintää myös poliittisella kentällä. Opettajankoulutuslaitoksen johtaja arvioi, että opettajien, opettajankoulutuslaitosten ja OAJ:n yhteisellä päätöksellä laivan kurssi saadaan käännettyä.

Opettajien ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Katariina Murto vieraili Jyväskylän yliopistossa tammikuussa osana OAJ:n kansallista aluekiertuetta. Vierailu avasi osapuolille hyvän tilaisuuden keskustella alan ajankohtaisista huolista.

Oppimistulosten laskusta on käyty vilkasta keskustelua sen jälkeen, kun opetus ja kulttuuriministeriö julkaisi sivistyskatsauksensa 12. tammikuuta.

Oppimistulosten lasku ei tullut yllätyksenä esimerkiksi opettajille ja alan tutkijoille. Julkinen keskustelu luo paljon paineita päättäjille ja muille toimijoille, etenkin vaalien lähestyessä. Toimenpiteiden ja muutoksen perään kuulutetaan.

”Julkisen talouden tilanne on tiukka, joten haasteisiin tulee tarttua realistisesti. Nyt esiin noussut keskustelu on koettu hälyttäväksi. Oppimistulosten lasku on kova todiste siitä, että on aika panostaa opetukseen ja koulutukseen”, totesi Murto Jyväskylän vierailullaan.

Yhdeksi ratkaisuista OAJ nimesi koulutuspaikkojen lisäämisen.

Kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaisten vähyys on käynyt erityisen selväksi varhaiskasvatuksessa, jonka henkilöstöpula on puhututtanut jo vuosia. OAJ vastustaa varhaiskasvatuslain avaamista, ja kuuluttaa koulutusmäärien lisäämisen perään.

Työolot ja julkinen keskustelu vaikuttavat hakijamääriin

Opettajankoulutuslaitoksen johtaja Sirpa Eskelä-Haapanen näkee osaajapulan hieman eri näkökulmasta. Kasvatusala ei vedä entiseen malliin, myös pitovoimassa on jonkin verran haastetta.

Etenkin varhaiskasvatuksen hakijamäärissä on ollut jo vuosia valtakunnallisesti laskeva trendi aloituspaikkojen lisäämisestä huolimatta. Jyväskylässä vuoden 2022 ensimmäisessä yhteishauissa varhaiskasvatuksen kandi- ja maisteriohjelmaan haki 487 hakijaa, kun vastaava luku oli keväällä 2016 735 hakijaa.

Vuonna 2022 Jyväskylän koulutukseen riitti laadukkaita hakijoita opiskelupaikat täyttämään, mutta näin ei ollut kaikkialla Suomessa. Varhaiskasvatuksessa haasteena on myös opiskelijoiden pysyvyys ja valmistuminen alalle, vaikka noin 85 % opiskelijoista tekee varhaiskasvatuksen opettajan opintonsa loppuun.

Koulutuksen houkuttelevuus nivoutuu paljolti myös julkisen keskustelun ja etenkin palkkatasojen ja työolojen laatuun.

”Alan houkuttelevuuden väheneminen näkyy julkisessa keskustelussa varhaiskasvatuksen lisäksi myös jonkin verran luokanopettajakoulutuksessa. Myös nuorten, vastavalmistuneiden opettajien työuupumus ja -stressi puhuttaa. Alojen vetovoimaa tulisi tukea esimerkiksi opettajien induktiovaiheen työhyvinvoinnista huolehtimalla ja resursointia viisaasti kohdentaen”, Eskelä-Haapanen sanoo.

Muutosten tulee olla tutkimusperustaisia

Kun syitä oppimistulosten heikkenemiseen on etsitty, yhtenä syynä on pidetty suuria ryhmäkokoja peruskoulussa. Opettajat raportoivat suurten luokkakokojen lisäävän työmäärää.

Eskelä-Haapanen muistuttaa, että tutkimusten mukaan ryhmäkoko itsessään ei vaikuta negatiivisesti oppilaiden oppimistuloksiin.

”Haasteena koko luokan motivaation ylläpitämiseen ja oppimiseen on sen sijaan oppilaiden moninaisuus ja siihen kohdennettava riittämätön tuki. Kouluissa inkluusiota ei kyetä toteuttamaan sen tavoitteiden mukaisesti ja se myös osaltaan kuormittaa opettajia.”

”Opettajien kuormittuneisuus heijastuu oppilaisiin.”

Parhaimmillaan inkluusio, eli osallistava ja tasa-arvoinen osallistaminen, takaisi jokaiselle lapselle ja nuorelle oikeuden osallistua opetukseen tavallisessa luokassa niin, että hänen tarvitsemansa tuki tarjotaan hänelle hänen omassa oppimisympäristössään monialaisten kasvatusalan asiantuntijoiden yhteistyönä.

Käytännössä luokassa on useita, keskenään erilaista ja eritasoista tukea tarvitsevia oppilaita, mutta samalla riittämättömät resurssit heidän oppimisensa tukemiseksi. Tämä voi johtaa oppitunneilla esimerkiksi siihen, että suuri osa luokanopettajan huomiosta keskittyy vain muutamaan oppilaaseen ja heidän tukemiseensa tai toimintansa ohjaamiseen.

”Meidän käsityksemme opettajankoulutuksessa on, että opettajat eivät vastusta inkluusiota, kunhan se toteutetaan oikein. Inkluusiota ei missään nimessä tulisi käyttää säästötoimena. Tällä hetkellä kouluihin kaivataan lisää muun muassa erityispedagogiikan ymmärrystä ja resursseja, motivoituneita opettajia sekä osaavia rehtoreita”, Eskelä-Haapanen listaa.

”Olisi harkittava tilanne- ja tapauskohtaisesti, onko esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevan oppilaan kuitenkin parempi olla, ainakin ajoittain, pienemmässä ryhmässä, jossa hän saa oppimiseensa oikeanlaista ja riittävää tukea.”

Opettajien koulutuksen kentällä erityisen tärkeää olisi saada muun muassa täydennyskoulutusten tarjonta ja jatkumo kuntoon. Samoin poliittisten päätösten tulisi tukeutua tutkimustuloksiin aiempaa enemmän.

”Meidän tulisi toimia tiedolla, yhteisöllisesti ja yhdessä. On opettajien, opettajankoulutuslaitosten ja OAJ:n yhteinen päätös kääntää laivan kurssia”, Eskelä-Haapanen summaa.

JYUnity-verkkolehti