JYUnity

Erilaiset oppimisen vaikeudet koskettavat jopa 10–20 prosenttia ikäluokasta. Miksi oppiminen on monelle lapselle vaikeaa? Jyväskylässä alkava huippututkimus tulee tuomaan uutta tietoa oppimisesta, oppimisvaikeuksista ja yksilöidyistä tuen muodoista.

Haasteet, vaikeudet ja muut oppimisen pulmat koskettavat merkittävää osaa väestöstä.

Oppimisvaikeuksia on tutkittu vuosikymmeniä ja tiedämme syiden ilmiöön olevan moninaisia: vaikeuksiin voivat vaikuttaa esimerkiksi perinnölliset tekijät, aivojen kehitykseen tai ympäristöön liittyvät tekijät sekä niiden yhteisvaikutukset. Varhaiskasvatuksen ja koulujen erityisopetuksellinen tuki ei kuitenkaan auta kaikkia lapsia samalla tavalla. Mistä tämä johtuu?

”Oppimisvaikeuksien tutkimus on usein tapahtunut siiloissa, jolloin tutkimus on perustunut diagnostisiin kategorioihin. Usein tutkimuksissa keskitytään kerralla yhden kaltaisiin oppimisen haasteisiin. Tutkimustietoa erilaisista oppimiseen vaikuttavista tekijöistä on – emme vain tiedä vielä riittävästi niiden välisitä suhteista ja vaikutuksista toisiinsa”, psykologian professori Paavo Leppänen kertoo.

Oppimisvaikeuksien tutkimuksen hyödyt eivät kosketa ainoastaan lapsia. Varhaisten oppimisvaikeuksien tiedetään lisäävän riskiä muun muassa työelämästä syrjäytymiseen, lyhyempiin koulu-uriin sekä psykososiaalisen hyvinvoinnin ongelmiin.

Siinä missä oppimisvaikeudet ovat yksilön näkökulmasta pitkäaikainen riski omalle hyvinvoinnille ja selviytymiselle yhteiskunnassa, aiheutuu oppimisvaikeuksien riittämättömästä tukemisesta myös yhteiskunnalle taloudellista taakkaa ja resurssien hukkaamista.

”Laajemman ymmärryksen rakentaminen oppimiseen vaikuttavien tekijöiden yhteyksistä ja yhteisvaikutuksista on yhteiskunnallisesti hyvin tärkeää. Lisääntynyt tieto aiheesta voidaan huomioida koulujärjestelmissä ja tarjota tukea lapsille heidän tarpeitaan parhaiten palvelevalla tavalla”, erityspedagogiikan professori Mikko Aro toteaa.

Huippututkimuksen tavoitteena kehittää myös tukimuotoja

Uudessa Suomen Akatemian rahoittamassa Oppimisen dynamiikan ja interventiotutkimuksen (InterLearn) huippututkimusyksikössä tullaan yhdistämään oppimisen ja psykososiaalisen hyvinvoinnin tutkimusta. Yhteisvoimin tutkijatiimi Jyväskylän ja Turun yliopistoista pyrkii tukemaan lapsia, joilla on oppimisen vaikeuksia sekä niihin kytkeytyviä sosioemotionaalisia ongelmia.

Erityspedagogiikan professori Mikko Aro toimii huippututkimusyksikön kasvatustieteiden laitoksen tutkimusryhmän ryhmänjohtajana.

”Luovutaan ajattelusta, että on tiettyjä oppimisvaikeuksia – oppimisen vaikeudet ovat osa oppimisen ilmiötä. Haluamme katsoa samanaikaisesti, mitkä eri tekijät oppimiseen todella vaikuttavat ja mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että jotkut lapsista jäävät hieman toisista jälkeen, tai oppivat hitaammin, vaikeammin tai eri tavalla kuin muut”, tutkimusyksikköä johtava Leppänen sanoo.

Yhtenä tavoitteena on kehittää tuen muotoja. Kahdeksan vuoden mittainen rahoitus on akateemisessa maailmassa harvinaista, ja tarjoaa tutkimusryhmälle tilaisuuden syventyä tutkimusaiheeseen sen vaatimalla tavalla.
”Olemme onnekkaita, että koossa on niin hyvä tiimi Jyväskylästä ja Turusta, se on ollut selvää alusta asti.”

Jyväskylässä tutkimusperinne tuottaa myös oppimateriaalia

Oppimisen ja oppimisvaikeuksien tutkimus on Jyväskylän yliopiston perinteinen tutkimusalue, ja yliopisto on monitieteisen oppimisen tutkimuksen kärjessä myös kansainvälisesti. Uusi huippututkimuksen yksikkö on merkittävä tunnustus pitkäjänteiselle, kymmenien vuosien mittaiselle tutkimustyölle. Tutkimusyksikkö on jatkumoa aiemmille hyville käytännöille ja menestystarinoille.

”Oppimisvaikeuksien tutkimus Jyväskylässä lähti alkujaan liikkeelle lasten tukemisen käytännön kysymysten ja perustutkimuksen lämpimästä kädenlyönnistä. Perustutkimuksen selkeä linkki käytäntöön on jyväskyläläinen erityspiirre: hankkeista tulee lähes aina perustutkimuksen lisäksi jotain soveltavaa, kuten oppimateriaalia”, Aro sanoo.

”Tästä esimerkkeinä ovat myös Niilo Mäki Instituutti ja Ekapeli, joissa molemmissa näkyy professori emeritus Heikki Lyytisen pyrkimys soveltaa tutkimustulokset käytäntöön. Lyytinen teki aikanaan myös oppimisvaikeuksien tutkimuksesta Jyväskylässä alusta saakka kansainvälistä rytinällä, luomalla yhteyksiä kansainvälisiin kärkinimiin.”

Kansainvälinen tutkimusyhteistyö on tuonut Jyväskylään paljon osaamista muun muassa tutkijavaihtojen muodossa. Osansa tutkijoiden kiitoksista saavat myös vahvat tutkimusperinteet ja yliopiston ominainen monitieteisyys.

”Oppimisvaikeuksien tutkimuksen lisäksi Jyväskylän vahva tausta pitkittäis- ja interventiotutkimuksissa on luonut pohjaa uudelle huippututkimusyksiköllemme. Perustamista tukivat myös varmasti Jyväskylän yliopiston matalat tieteidenväliset rajat. Hedelmällistä monitieteistä yhteistyötä on ollut pitkään”, Leppänen toteaa.

Aivotutkimus selvittää, poikkeavatko lasten tavat tehdä tehtäviä

Monitieteinen tutkimusyhteistyö ja yliopiston vahva aivotutkimuksen osaaminen mahdollistavat oppimisvaikeuksien tutkimisen laboratorion sijaan aidoissa ympäristöissä.

Huippututkimusyksikköä ja Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen tutkimusryhmää johtaa psykologian professori Paavo Leppänen.

”Tulevaa tutkimusaineistoa pyritään keräämään mahdollisimman luonnollisista tilanteista ja luonnollisissa tutkimusympäristöissä, kuten luokkahuoneissa. Aivotutkimuksen menetelmiä yhdistetään muun muassa silmänliikekameroihin, jolloin voimme seurata esimerkiksi siitä, mitä lapsi tietokoneella tehtävää tehdessään katsoo, ja miten tehtävästä suoriutuminen näkyy hänen aivoissaan”, Leppänen kertoo.

Kerättyä dataa vertailemalla voidaan saada uutta tietoa esimerkiksi siitä, poikkeavatko erilaisten oppijoiden tai useampia oppimisvaikeuksien omaavien lasten tavat suorittaa tehtäviä toisistaan. Näin saadaan tarkempaa tietoa siitä, kuinka erityyppiset oppimisvaikeudet näyttäytyvät ja suhteutuvat toisiinsa.

Datan perusteella voidaan myös tarkastella, onko aivotoiminnan mittareilla tai kognitiivisilla tekijöillä vaikutusta esimerkiksi sosiaalisiin tai emotionaalisiin pulmiin tai motivaatioon.

”Tutkimusten perusteella tiedetään esimerkiksi se, että yleensä ottaen yhteiset lukuhetket kotona lapsen kanssa ovat hyödyllisiä lukutaidon perusteiden kehittymiselle. Toivomme, että huippuyksikön tutkimuksissa saamme tarkempaa ja hienovaraisempaa tietoa siitä, kuinka tunnistaa lasten vaihtelevat ja yksilölliset tuen tarpeet”, Mikko Aro toteaa.

“Mahdollisuus kohdata monimutkaiset ilmiöt monimutkaisina ilmiöinä”

Keväällä ja alkusyksystä 2022 keskeisimpänä tehtävänä on tulevien tutkimusten suunnittelu. Ennen uuden aineiston keruun aloittamista tutkijat käyvät kuitenkin aiempien projektien tutkimusaineistoja läpi uusista näkökulmista, joten uusia tutkimustuloksia tavoitellaan jo hankkeen alusta lähtien.

”Olemme ison ja todella monimutkaisen ilmiön edessä. Tieteessä käy helposti niin, että monimutkainen asia laitetaan yksinkertaisempiin lokeroihin, jotta sitä olisi helpompi hallita. Meillä on nyt yritystä ja mahdollisuus kohdata nämä monimutkaiset ilmiöt monimutkaisina ilmiöinä ja yrittää saada otetta siitä”, Leppänen summaa.

Niin kauan kuin kysymyksiä riittää, maisemassa on aina uusia näkökulmia.

Jyväskylän yliopisto järjestää kaikille avoimen tiedeillan oppimisen aiheista tiistaina 8. maaliskuuta klo 18 alkaen. Voit lähettää kysymyksiä asiantuntijoille jo ennakkoon. Tervetuloa suoraan verkkolähetykseen! Tiedeillassa käsitellään oppimista, oppimisen vaikeuksia ja oppimisesta muun muassa aivotutkimuksin saatavaa tietoa. Aiheesta keskustelemassa ja yleisön kysymyksiin vastaamassa ovat Leppänen, Aro ja opettajakoulutuslaitoksen apulaisprofessori Minna Torppa. Torppa kuuluu huippututkimusyksikön tutkijakokoonpanoon ja hän johtaa lisäksi ERC-rahoitettua EarlyMath-hanketta, jossa tutkitaan matemaattisten taitojen kehittymistä varhaislapsuudessa. 

Leppäsen ja Aron lisäksi Jyväskylän yliopiston tutkimusryhmissä InterLearnin työpakettien johtajina ovat mukana professorit Paavo Leppänen, Mikko Aro, Kaisa Aunola, Jarmo Hämäläinen, Raija Hämäläinen, Hannu Savolainen ja Asko Tolvanen sekä apulaisprofessorit Tuija Aro, Piia Astikainen, Tuire Koponen ja Minna Torppa. Turun yliopiston osuutta huippututkimuksessa johtaa kehityspsykologian apulaisprofessori Riikka Korja.