JYUnity

Millainen on oppilaitoksen, konsulttifirman tai vakuutusyhtiön aiheuttama ilmastokuorma? Jyväskylän yliopiston tutkijoiden mukaan myös tieto-organisaatiot voivat hallita ja pyrkiä pienentämään omaa hiilijalanjälkeään, vaikka se syntyy pääosin välillisesti. Helpoiten kuorman kevennys käy, kun pandemian pakottamista muutoksista otetaan opiksi.

Hiilijalanjälki, eli toiminnan tai palvelun aiheuttama ilmastokuorma, voi olla hankala hahmottaa sellaisissa organisaatiossa tai yrityksissä, jotka toimivat tiedolla. Kun esimerkiksi metsäteollisuuden, kaivostoiminnan tai voimalaitoksen päästöt ja kuorma syntyvät suoraan niiden omasta toiminnasta, tieto-organisaatioiden hiilijalanjälki koostuu pääosin epäsuorista päästöistä.

Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun ja resurssiviisausyhteisö Wisdomin tutkijat esittävät vastajulkaistussa tutkimusartikkelissaan erään todellisen, monikansallisen tieto-organisaation hiilijalanjäljen koostumuksen.

”Valtaosa, lähes 80 prosenttia, hiilijalanjäljestä muodostui työmatkoista ja niihin liittyvistä aktiviteeteista, mikä ei tullut yllätyksenä. Lennot olivat suurin yksittäinen päästölähde niin ennen pandemiaa, kuin sen jälkeisen ajan skenaarioissa”, kertoo väitöskirjatutkija Sami El Geneidy ja jatkaa:

”Muita merkittäviä päästölähteitä olivat lämmitys ja tuotteiden ja palveluiden ostot. Käytännössä kaikki päästöt olivat epäsuoria, eli ne linkittyvät kulutukseen. Organisaatio itsessään ei tuota omalla toiminnallaan käytännössä yhtään suoria päästöjä.”

Matkustus painaa kuormassa edelleen eniten

Kun tutkimuksen dataa kerättiin vuonna 2019, tutkijat eivät osanneet ennustaa tulevaa. Vuoden 2020 alusta koronapandemia keikautti dramaattisella tavalla työmatkustamisen käytäntöjä, mikä muutti myös tutkimusasetelmaa. Siksi artikkeliin lisättiin analyysi siitä, miten tutkittavan organisaation työmatkustamisen päästöt muuttuisivat koronapandemian jälkeen.

Selvisi, että myös pandemian jälkeen tieto-organisaation hiilijalanjäljestä suurin osa tulee edelleen matkustamisesta.

Vaikka työmatkustaminen vähenisi, on se silti edelleen suhteellisesti painavin asia tieto-organisaation päästökuormassa.

”Työmatkustamisen on odotettu tippuvan pandemiaa edeltävistä ajoista vähintään viidenneksellä, jopa yli kolmanneksella. Tästä huolimatta työmatkustaminen olisi silti merkittävin päästölähde näissä organisaatioissa, ja siihen on edelleen syytä kiinnittää huomiota”, sanoo yliopistonlehtori Stefan Baumeister.

Välillistäkin hiilijalanjälkeä voi pienentää

Tutkijat korostavat, että myös tieto-organisaatioilla on mahdollisuuksia pienentää päästökuormaansa ja siten omaa hiilijalanjälkeään yksinkertaisen mallin kautta: vältä, vähennä ja kompensoi. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, että pandemian myötä muuttuneita käytäntöjä mahdollisuuksien mukaan jatkettaisiin, esimerkiksi tarkentamalla sisäisiä matkustusohjeita ja välttämällä lentomatkustamista.

Vaikka näillä organisaatioilla ei aina ole täyttä vaikutusmahdollisuutta päästölähteisiinsä, ja päästöjen vaikutus on globaalisti katsottuna pieni, on tässä tuhannen taalan paikka osoittaa edelläkävijyyttä. Ne voivat myös hyödyntää osaamistaan ja lisätä omaa vaikuttavuuttaan ilmastokriisin ratkaisemiseksi.

”Tieto-organisaatioilla on mahdollisuus näyttää valmiuttaan sopeutua isoihin ja rohkeisiin julkisen politiikan toimiin, joita planeettamme kipeästi tarvitsee”, El Geneidy painottaa.

El Geneidyn ja Baumeisterin artikkeli ’The carbon footprint of a knowledge organization and emission scenarios for a post-COVID-19 world’ on julkaistu Environmental Impact Assessment Review-julkaisussa. Jyväskylän yliopiston tutkijoiden lisäksi mukana olivat tutkijat Valentino Marini Govigli (Bolognan yliopisto) Cleo Orfanidou (Euroopan metsäinstituutti, Aalto yliopisto) ja Venla Wallius (Euroopan metsäinstituutti, Jyväskylän yliopisto).