JYUnity

Tiedenaiset ovat olleet olennainen osa ydinastrofysiikan kehitystä. He ovat tehneet merkittäviä tähtitieteellisiä havaintoja, ennustaneet, löytäneet ja luokitelleet tähtiä, sekä suunnitelleet ja rakentaneet tarvittavia tutkimuslaitteita. Kalenteri kertoo, millaisen työn takana merkkinaisten uraauurtavat saavutukset ovat olleet. Margaret Burbidge raivasi naisille tietä observatorioihin. Lise Meitner keksi fission, mutta Nobel meni kollega Otto Hahnille. Nobelisti Maria Goeppert Mayer sai ensimmäisen kerran palkkaa tutkimustyöstään 36-vuotiaana, vaikka väitteli jo 24-vuotiaana.

Ydinastrofysiikka on monitieteinen ala, jossa tutkitaan muun muassa alkuaineiden alkuperää esimerkiksi ydinfysiikan, havainnoivan tähtitieteen, astrofysikaalisen mallinnuksen ja kosmologian keinoin.

Kun tänä vuonna seuraa vuoden kulkua, voi samalla perehtyä myös kahdentoista ydinastrofysiikan merkkinaisen urakulkuihin ja ansioihin. Tiedenaisten ansiot on koottu kalenteriksi, joka on kansainvälisen yhteistyön ansiosta käännetty peräti 24 kielelle. Tavoitteena on rohkaista nuoria alalle.

Jyväskylän yliopistossa fysiikan laitoksella Eksoottiset ytimet ja ionisuihkut -tutkimusryhmään kuuluvat Anu Kankainen (alh. vas.), Alexandra Zadvornaya, Sonja Kujanpää, Agota Koszorus (takarivi vas.), Marjut Hukkanen, Olga Beliuskina, Sarina Geldhof, Lama Al Ayoubi. Kuva: Jyväskylän yliopiston arkisto.

Kalenterintekijät ovat fyysikoita itsekin. Mukana oli mukana myös apulaisprofessori Anu Kankainen Jyväskylän yliopiston fysiikan laitokselta. Hän vastasi kalenterin suomenkielisen version tekemisestä. Kankaisen tutkimusryhmään kuuluva tutkija Olga Beliuskina käänsi kalenterin ukrainaksi.  Koko kalenterin suunnittelusta vastasi Christine Hampton.

 ”Tämä oli hyvin mielenkiintoinen projekti. Opin itsekin uutta ydinastrofysiikan merkittävistä naisista”, sanoo Anu Kankainen, joka vetää Jyväskylän yliopistossa Suomen ainoaa ydinastrofysiikan tutkimusryhmää.

”Olisiko tällainen urapolku vielä mahdollinen tänä päivänä?”

Anu Kankainen nostaa kalenterista muutamia uratarinoita esimerkiksi.

Georgeanne Robertson Caughlan

”Georgeanne Robertson Caughlanin urapolku oli varsin epätyypillinen. Fysiikan kandidaatin tutkinnon jälkeen hän omistautui kasvattamaan viisi lastaan. Hän palasi fysiikan pariin myöhemmin ja väitteli tohtoriksi 48-vuotiaana. Tästä huolimatta Georgeanne ehti tehdä uraauurtavia laskelmia tähdissä tapahtuvien ydinreaktioiden todennäköisyyksistä”, kertoo Kankainen.

”Hän hyödynsi tietokoneiden tuomia uusia laskennallisia mahdollisuuksia ja otti laskuissaan huomioon siihen asti tehdyt ydinfysiikan mittaukset.  Professoriksi Georgeanne Caughlan nimitettiin 58-vuotiaana. Olisiko tällainen urapolku vielä mahdollinen tänä päivänä?”

Haasteita tiedenaisilla riitti uransa aikana.

Maria Goeppert Mayer

”Esimerkiksi fysiikan Nobel-palkinnon atomiytimen kuorimallin keksimisestä ja kehittämisestä saanut Maria Goeppert Mayer sai ensimmäisen kerran varsinaista palkkaa tutkimustyöstään vasta noin 36-vuotiaana päästyään Manhattan-projektiin ja muutaman vuoden päästä töihin Argonnen kansalliseen laboratorioon. Hän oli kuitenkin väitellyt jo 24-vuotiaana fysiikasta. Argonnessa Maria Goeppert Mayer tekikin kaikkein merkittävimmät julkaisunsa hieman yli 40-vuotiaana. Professoriksi hänet nimitettiin 54-vuotiaana, kolme vuotta ennen fysiikan Nobel-palkinnon saamista”, Kankainen kertaa.

Lise Meitner

”Fission keksijä Lise Meitner oli ehdolla Nobelin palkinnon saajaksi 48 kertaa (29 kertaa fysiikassa ja 19 kertaa kemiassa), muttei koskaan saanut palkintoa. Sen sijaan hänen kollegansa Otto Hahn sai kemian Nobelin vuonna 1944, aiheena juuri raskaiden ydinten fissio. Onneksi suuntaus näyttää muuttuneen. Fysiikan Nobel-palkinnon ovat saaneet Marie Curien ja Maria Goeppert Mayerin jälkeen Donna Strickland vuonna 2018  ja Andrea Ghez vuonna 2020.”

Margaret Burbidge

”Margaret Burbidge on ollut yksi keskeinen hahmo ydinastrofysiikan synnyssä. Hän ei lannistunut, vaikka tuli hylätyksi tärkeässä apurahahaussa sukupuolensa vuoksi vuonna 1945. Hän on lausunut vastoinkäymiseensä liittyen, että  ”jos kivimuuri tai mikä tahansa este on pyrkimyksiesi tiellä, sinun täytyy löytää kiertotie, toinen reitti päämäärääsi”. Näin hän tekikin ja raivasi tietä naisille observatorioissa ja yleisesti ottaen tieteessä. ”

”Hänen vuonna 1957 julkaistu artikkelinsa on perustavanlaatuinen koko ydinastrofysiikalle. Vaikka tutkimuksen rahoitus on nykyään paljon tasa-arvoisempaa, Margaretin ohje on sinänsä pätevä. Ei saa luovuttaa liian helpolla, kun vastaan tulee erilaisia haasteita”, sanoo Anu Kankainen.

Linkki kalentereihin (mukaan lukien sen suomen- ja ruotsinkieliset versiot, pdf).

Linkki Anu Kankaisen tutkimusryhmään.

Linkki JYUnity artikkeliin (7. tammikuuta 2020): Tähdistä sataa yhä arvokkaita alkuaineita avaruuteen

Euroopassa ydinastrofyysikoita, astrofysiikoita ja tähtitieteilijöitä yhdistää esimerkiksi ChETEC-verkosto. Kalenterihankkeen päärahoittajia ovat olleet ChETEC COST Action (CA161167, chetec.eu, Chemical Elements as Tracers of the Evolution of the Cosmos), Joint Institute for Astrophysics (JINA-CEE, USA), ja IReNA International Network for Nuclear Astrophysics. Yhteystiedot: Anu Kankainen, anu.kankainen@jyu.fi (Suomi), Maria Lugaro, maria.lugaro@csfk.mta.au (Eurooppa) ja Christine Hampton, hamptonc999@gmail.com (USA).