JYUnity

Kevätpaaston viettoperinne polveutuu 600-luvulta saakka. Meille tutun laskiaisen juuret juontavat paastoa edeltävään karnevaaliin, jota vietetään näyttävästi varsinkin Etelä-Euroopassa. Uskonpuhdistuksen jälkeen laskiaisesta on tullut enemmän maaseudun töihin liittyvä juhla. 

Monet laskiais- ja karnevaaliperinteistä ovat peräisin lähestyvän kevään juhlinnasta. Silloin aloitettiin  seitsemän viikkoa kestävä Pääsiäiseen loppunut kevätpaasto. Laskiaiseen on siten perinteisesti kuulunut runsas ruokatarjoilu ja riehakas ilonpito. Suomessa hernekeitto, hillo- ja kermatäytteiset pullat  ja tottakai – mäenlasku.

Laskiaisen viettoon liittyi paljon erilaisia ennustuksia ja uskomuksia. Uskottiin, että seuraavan kesän pellavan- ja hampunkasvua voitiin ennustaa siitä, kuinka pitkälle kelkka laskiaismäessä kiisi. Mäkeä laskiessa huudettiin kotitaloon pitkiä pellavia, hienoja hamppuja ja lautasenkokoisia nauriita.

Myös Jyväskylän opettajaseminaarissa laskiaista vietettiin mäkeä laskien. Kerrotaan, että vuonna 1871 seminaarin johtaja antoi oppilailleen luvan mäenlaskuun koko päiväksi. Mäkeä laskettiin seminaarin pitkillä kelkoilla ja mukana olivat niin oppilaat kuin opettajatkin. Usein matka suuntautui Korkeakosken myllylle Keljossa, jossa keitettiin kahvia ja pidettiin hauskaa yhdessä.

Mäenlaskun ohella seminaarin laskiaiseen liittyi toinenkin hauskapitomuoto; seminaarilaiset lähtivät yhdessä rekiajelulle. Laskiaisen rekiajelujen esikuvina toimivat Ruotsin vallan ajan säätyläisten rekiretket että Pietarin laskiaisajelut.

Mäenlasku ja kahvikestitys sekä laskiaislaulut ovat kuuluneet laskiaisperinteisiin myös kasvatusopillisen korkeakoulun ja yliopiston aikana.

Kuvassa: Seminaarin oppilaita lähdössä laskiaismäkeen 1oo vuonna sitten  vuonna 1921.