JYUnity

Vuonna 1840 toukokuun 13. päivä, Flooran päivä, nimettiin virallisesti ylioppilaiden kevätjuhlapäiväksi.

Kahdeksan vuotta myöhemmin, 13.5.1848, vietettiin eräs historiamme tähtihetkistä. Ylioppilaiden Flooran päivän juhlassa Kumtähden kentällä esitettiin ensimmäisen kerran J. L. Runebergin ja Fredrik Paciuksen Maamme-laulu ja Fredrik Cygnaeus piti innostavan isänmaallisen puheensa. Suomalaisuusaate oli herännyt ja ylioppilaat olivat sen etujoukkoa. Puheet ja kuorolaulu kuuluivat myöhemminkin Flooran päivien vakio-ohjelmaan. Kuorolaululla tahdottiin ilmentää nuoruuden intoa ja voimaa.

Suomenkielisen kuorolaulun isänä pidetään Jyväskylän seminaarin kuorotoiminnasta vuodesta 1863 lähtien vastannutta Erik August Hagforsia (1827-1913), joka toimi seminaarin musiikin lehtorina yli kolme vuosikymmentä. Jyväskylän seminaariin hän perusti heti oppilaskuoron. Aluksi kuoro toimi erikseen mies- ja naiskuorona sekä yhdistettynä sekakuorona. Ne olivat maamme ensimmäiset suomenkieliset kuorot.

Kuorojen vaikutus oli Jyväskylän kaupungin musiikkielämään varsin elähdyttävä. Pienempiä kokouksia ja juhlia varten tarvittiin pieniä erityiskuoroja ja laulajia kaupungista löytyi. Sen lisäksi oli kullakin seminaarin luokalla oma kuoronsa. Laulun harrastus on siis alusta alkaen ollut opiskelijoiden keskuudessa suuri. Suuri vaikutus oli Hagforsin persoonalla ja asenteella.

Eräs seminaarilainen muisteli musiikin lehtoriaan seuraavasti:

”Hagfors oli erittäin innokas aineeseensa ja tavattoman reipas kuoroa johtaessaan
vielä vanhanakin. Huulet olivat aina vihellysasennossa. Sopeutuva, hyvissä väleissä
kaikkien kanssa, ei näyttänyt koskaan minkäänlaista vihamieltä oppilailleenkaan.”

Koska suomen kieltä ei aikaisemmin oltu käytetty musiikinopetuksessa,  myös suomenkielinen oppisanasto puuttui. Hagforsin ryhtyi innolla luomaan suomenkielistä musiikkisanastoa ja tässä työssä hänellä oli kumppaninaan tohtori Wolmar Schildt.

Tohtorien yhteistyönä saivat syntynsä muun muassa seuraavat sanat: askelo (asteikko, skaala), pidäke (fermaatti), venyke (fermaatti), kolmus (kolmisointu), polento (rytmi), supiste (synkooppi), äänne (sävel), äännelaji (sävellaji), sävel (sävelmä), äänteen iskeminen (säveltapailu), tahdin juoksu (tempo), nuottilatu (viivasto), viivikko (viivasto) ja päällenouseva (ylinouseva).

Hagfors puhalsi oppilaisiinsa sellaisen laulajan ilon, että sen hedelmälliset seuraukset ovat nähtävissä yli sadan vuoden jälkeen. Jyväskylän yliopistossa edelleen otetaan kevättä vastaan laulamalla. Seminaarinmäellä sijaitsee suuri siirtolohkare nimeltään Ilokivi, jonka äärelle seminaarilaiset kokoontuivat laulamaan kevään kunniaksi. Nykyään kokoonnumme kuorofestivaaleihin, jossa yliopiston omat kuorot esiintyvät.

Lähteet:

Erkki Forss: Erik August Hagfors – Toiminta Jyväskylän seminaarin musiikinlehtorina ja Suomen kuorolaulun kehittäjänä, Suomen musiikkikirjastoyhdistys, Helsinki 2009.

Pirjo Nenola: Kuorolaulaminen Suomessa, Etnografinen tutkimus performanssista, Jyväskylä 2019.