Keväällä on kaksi opiskelijoiden merkittävää juhlapäivää; vappu ja Flooran päivä.  

Akateemisen vapun juhlinnan perinteet juontavat Turun akatemian aikaan 1810-1820-luvuille. Akatemian opiskelijat organisoivat toukokuun 1. päivänä juhlan, johon he kutsuivat vieraiksi professorit ja opettajat. Tarkoituksena oli juhlia yliopistoa ja sen henkilöstöä sekä osoittaa ulkopuolisille yliopiston yhteisöllisyyttä ja voimaa. Juhlan ohjelmaan kuului puheita, pelejä sekä ylioppilaslaulua, joka oli suosittu uusi ilmiö 1810-luvun ylioppilaiden keskuudessa.

Turun palon jälkeen 1827 akatemia siirrettiin Helsinkiin ja juhlaperinne pääsi katkeamaan. Perinnettä elvytettiin 1830-luvulla ja vuodesta 1840 alkaen ylioppilaiden juhlaa ryhdyttiin viettämään pari viikkoa myöhemmin Floran eli Kukan päivänä (13.5.). Almanakassa oli tuolloin ensimmäistä kertaa mukana nimi Flora (Floora). Nimen taustalla on roomalainen kukkien ja kevään jumalatar. Mikäpä muu päivä sopisikaan paremmin isänmaan toivojen juhlapäiväksi, kuin kasvun ja kevään päivä!

Flooran päivän merkitystä kasvatti Kumtähden kentällä vuonna 1848 järjestetyt Flooran päivän juhlat, jossa kuultiin ensimmäistä kertaa Maamme-laulu. 1800-luvun lopulle saakka Vappu ja Floora taistelivat tärkeimmän akateemisen kevätjuhlan paikasta. Lopulta 1920-luvulla juhlallisuudet alkoivat painottua toukokuun ensimmäiselle päivälle. Flooran päivän merkitys on siis vähentynyt, mutta se kuuluu edelleen mm. maisteri- ja tohtoripromootion ohjelmaan. Flooran päivänä seppeleensitojaa käydään kysymässä tehtävään ja laseja kilistellään valitun henkilön kunniaksi.

Opiskelijoiden tärkeäksi vappu valikoitui myös ylioppilaslakin myötä. Ylioppilaat käyttivät 1800-luvun alussa uniformua, johon kuuluva lakki oli 1810-luvulta 1860-luvulle tummansininen tai musta. Valkoinen, mustareunainen lakki tuli käyttöön vuonna 1865 ja musta lakki jäi talvikäyttöön. Vappu siis aloitti kesälakin käyttökauden. Ylioppilaslakkia pidettiin koko kesän ajan syyskuun viimeiseen päivään saakka. Syksyllä illanvieton päätteeksi lakit otettiin päästä tasan kello 24 ja pantiin juhlallisesti talvisäilöön. Tämä tapa säilyi 1950-luvulle saakka.

Jyväskylän seminaarissa kevät otettiin vastaan laulamalla. Seminaarinmäellä sijaitsee suuri siirtolohkare nimeltään Ilokivi, jonka äärelle seminaarilaiset kokoontuivat vappuna laulamaan kevään kunniaksi. Laulajat tyhjensivät koko lauluvarastonsa usein hyvinkin suurelle kuulijakunnalle, sillä kivi sijaitsi kaupungin suosituimman kävelytien varrella.

Kuvassa seminaarilaisia Ilokivellä keväällä 1925.

 

 

Keskustele

  Tilaa  
Ilmoita

Tilaa tuoreimmat JYUNITY-jutut näppärästi sähköpostiisi. Voit tarvittaessa peruuttaa tilauksesi koska tahansa.