JYUnity

Kouluttautuminen ja oman ammattitaidon kehittäminen kiinnostavat kieltenopettajia. Sen todisti nopeasti täyttynyt Kielikampuksen järjestämä ARVO-arviointiosaamisen täydennyskoulutus. Osallistujia 200 kieltenopettajalle räätälöityyn ohjelmaan ilmoittautui ympäri Suomea eri koulutusasteilta.

Kimmoke tilaisuuden järjestämiseen syntyi todellisesta tarpeesta. Opetushallitus päivitti viime vuonna perusopetuksen opetussuunnitelman arviointilukua. Samalla se täsmensi päättöarvioinnin kriteerejä arvosanoille 5, 7, 8 ja 9. Lukionkin uudet opetussuunnitelman perusteet korostavat arvioinnin kahtalaista, formatiivista ja summatiivista, tehtävää. Tarkennetut määrittelyt vaativat opettajilta tietojen ja taitojen päivitystä.

ARVO-hanketta varten opetushallitus myönsi Kielikampukselle viime vuonna rahoitusta. Koulutuskokonaisuus toteutettiin kuluneena keväänä, ja se uusitaan syksyllä.

Sisällössä kolme tärkeää teemaa

Formatiivinen ja summatiivinen ovat yleisimmät arvioinnin tarkoitukset kouluissa, joten ne ovat hyvin luontevia aiheita arviointikoulutukselle. Suullinen kielitaito koetaan hankalaksi arvioinnin kohteeksi, vaikka se on erityisesti perusopetuksessa kielenopetuksen ja -oppimisen painoala, professori Ari Huhta pohti. Nämä kolme aluetta olivat koulutuksen pääalueita.

Lehtori Pirjo Pollari käsitteli koulutuksessa formatiivista, oppimista edistävää arviointia. Tehtävien, havaintojen ja palautteen avulla sekä opettaja että oppijat saavat tietoa osaamisestaan.

– Oppija huomaa, mitä asiaa on kehitettävä, ja opettaja näkee, mitä kannattaa kerrata, Pollari kuvasi.

Järjestelmällisyys helpottaa opettajan työtä

ARVO-hanketta johtava Huhta käsitteli laadukkaan ja hyödyllisen arvioinnin edellytyksiä.
– Mitä järjestelmällisemmin suunnittelee, sitä parempi, mutta karkeakin suunnitelma on parempi kuin ei mitään, hän painotti. Huhta otti esille myös haasteita, joita hyvin erilaiset ja eritasoiset oppimisen ja opetuksen tavoitteet aiheuttavat arvioinnille.

Vaikka summatiivinen arviointi on opettajille entuudestaan tuttua, on siinä kuitenkin myös kehitettävää.

– Esimerkiksi kriteeriviitteinen arviointi ja summatiivisen arvioinnin monipuolistaminen voidaan kokea haasteelliseksi. Koekeskeisyyteen ollaan myös niin totuttuja, ettei sen kriittinen tarkastelu arvioinnin kehittämisen näkökulmasta ole välttämättä itsestään selvää. Juuri näihin kysymyksiin koulutuksessa paneuduttiin, professori Mirja Tarnanen muistutti.

Norssin seiskaluokalla on meneillään perinteinen, summatiivinen paperikoe.

Suullisen kielitaidon arvioinnin päivässä opettajat pohtivat pienryhmissä arvioinnin haasteita ja jakoivat kokemuksiaan hyviksi koetuista käytänteistä. Heitä rohkaistiin suullisen kielitaidon säännölliseen ja systemaattiseen arviointiin sekä tarjottiin konkreettisia työkaluja opettajan arviointityötä helpottamaan.

– Puhutun kielen erityispiirteet tulisi huomioida kielitaitoa arvioitaessa, lehtori Maarit Ilola painotti.

Tutkijatohtori Dmitri Leontjev lähestyi oppimista ja kehittymistä sosiokulttuurisesta näkökulmasta.
– Sekä opettaminen että arviointi ovat osa samaa aktiviteettia, dynaamista arviointia, Leontjev tiivisti. Hän antoi esimerkkejä, millaista tietoa dynaamisen arvioinnin avulla opettajat voivat saada oppijoista ja miten sitä voi toteuttaa luokkahuoneessa.

Kielikampuksen monipuolisuus korostui

ARVO-hanke- ja kouluttajaryhmä muovautuivat Solkin, KiVi-laitoksen, OKL:n ja Norssin asiantuntijoista. Mukaan saatiin myös vahvistusta Tampereen ja Itä-Suomen yliopistoista. Toteutus digitaalisena suurelle joukolle oli etukäteen pienen jännityksen paikka. Järjestäjien helpotukseksi yhteydet toimivat suurelta osin hyvin.

– Viimeisenä koulutuspäivänä Zoom-sovellus aiheutti ongelmia päivän kulkuun, mutta onneksi muilta osin sovellus taipui mukavasti pienryhmäkeskusteluihin ja osallistamiseen, projektitutkija Laura-Maija Suur-Askola tiivisti järjestäjien kokemuksen tekniikasta.

Palaute täydennyskoulutuksen sisällöstä oli hyvin myönteistä. Kokonaisuudessa korostui Kielikampuksen kyky yhdistää keskuudestaan löytyvää erilaista osaamista. Samalla toteutus osoitti, mitä yhteiskunnallinen vuorovaikutus voi parhaimmillaan käytännössä tarkoittaa.

Osa ARVO-tiimistä ehti yhteiseen kuvaan. Vasemmalta: Ari Huhta, Elina Tergujeff, Dmitri Leontjev, Maria Kautonen, Maarit Ilola ja Laura-Maija Suur-Askola.

ARVO-tiimi:

Ari Huhta, professori, Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskus
Maarit Ilola, lehtori, Jyväskylän normaalikoulu
Maria Kautonen, yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopiston Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto
Laura Lahti, yliopistonlehtori, Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta
Dmitri Leontjev, tutkijatohtori, Jyväskylän yliopiston kieli- ja viestintätieteiden laitos
Pirjo Pollari, lehtori, Jyväskylän normaalikoulu
Olli-Pekka Salo, lehtori, Jyväskylän normaalikoulu
Laura-Maija Suur-Askola, projektitutkija, Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskus
Mirja Tarnanen, professori, Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos
Elina Tergujeff, tutkijatohtori, Jyväskylän yliopiston kieli- ja viestintätieteiden laitos

Pääkuvassa: Yhdeksäsluokkalaiset kirjoittivat myönteisiä sanoja kaikilla osaamillaan kielillä.

Linkki KIELIKAMPUKSEN SIVULLE https://kielikampus.jyu.fi/fi